Teatteriarvio: Tahto. Helsingin kaupunginteatteri

Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehti. 1-2019.

Kuva: Robert Seger/Moment

Kimalteleva kuningatar

Hartioiden pyöräytys. Urheilija valmistautuu. Voimalause on yksinkertainen: ”Minä olen Aino-Kaisa Saarinen.”

Sini Pesosen ohjaama ja Aina Bergrothin käsikirjoittama Tahto käsittelee hiihtäjän kasvun kilpaurheilijaksi paineiden ristiaallokossa. Voittaminen vaatii tahtoa, itsekkyyttä ja myös oman pään voittamista.

Sanna-June Hyden tulkitseman Aino-Kaisa Saarisen silmät tuikkivat kunnes on aika suoriutua. Kilpailutilanteessa hän on pysäyttämätön. Urheilijalla on kuitenkin myös toinen puoli. Ennen suoritusta Aino-Kaisa on epävarma, vertaileva ja avuton.

Lähipiiri elää tiiviisti urheilijan elämää taustajoukkoina: vanhemmat (Leena Rapiola ja Risto Kaskilahti) rakastuttavat urheilijan kilpailuun, aviomies (Mikko Virtanen/Tatu Mönttinen) joustaa perhe-elämässä ja kaksoissisar (Vappu Nalbantoglu) on kirittänyt lapsuudesta asti.

Paineet ovat kovat. Vertailu kohdistuu jatkuvasti kilpasisko Virpi Kuituseen (Linda Zilliacus). Kilpailla täytyy myös yhteisen valmentajan (Rauno Ahonen) huomiosta. Ajoittain esiin pujahtaa Andre Agassi (Santeri Kinnunen) kyseenalaistamaan urheilijan valintoja, jotka ovat uhrauksia ja kieltäytymistä.

Hiihto on kansallisesti merkittävä, suomalaisuutta koskettava asia. Median läsnäoloa esitetään hienosti Tinja Salmen videosuunnittelun avulla. Myös myötähävettävät doping-käryn muistot esitetään hersyvästi.

Esityksen koreografia on säpäkkää ja kulmikasta. Se sopii show-henkisiin asuihin sekä koko esityksen kimaltelevaan tyylivalintaan.

Urheilijasta kertovaksi esitykseksi on erikoista, miten piiloon hiki, lika ja fyysisyys jäävät. Urheilijan varsinainen työ ja adrenaliini ovat poissa. Painopiste on ihmissuhteilla, hiihdon kansallisuudella ja kilpailemisen uusliberalistisilla järjettömyyksillä.

Ajoittain esitys onnistuu kuitenkin nostamaan kilpailuhetkeen liittyvän jännityksen ja flow-tilan euforian. Aleksi Sauran äänimaisema on vahva ja jyrisee hyvin. Voiton hetki on koskettava. Silloin yleisökin ymmärtää, mistä urheilijan elämässä on kyse.

Elina Knaapi

Helsingin kaupunginteatteri: Tahto. Kirjailija: Aino Bergroth. Ohjaus: Sini Pesonen. Lavastus, puvustus ja videosuunnittelu: Tinja Salmi. Musiikki ja äänisuunnittelu: Aleksi Saura. Koreografia: Jyrki Karttunen. Valosuunnittelu: William Iles. Dramaturgi: Henna Piirto. Naamiointi ja kampaukset: Taina Tervo. Näyttämöllä: Sanna-June Hyde, Mikko Virtanen, Tatu Mönttinen, Linda Zilliacus, Vappu Nalbantoglu, Rauno Ahonen, Leena Rapola, Risto Kaskilahti, Santeri Kinnunen. Kantaesitys 24.1.2019.