Teatteriarvio: Musta Saara, Kansallisteatteri

Teatteri&Tanssi+Sirkus-lehti 6-7-2018.

Kuvassa Juha Muje. Kuvaaja Tuomo Manninen.

Katso toiseuden peiliin

Euroopassa on itsekästä myllerrystä, joka aiheuttaa liikettä. Sen jalkoihin ovat jäämässä romanit, jotka vaeltavat etsien kotia tai toivoa. Samalla toisille massojen liike on taistelua vallasta sekä hyötymisestä.

Musta Saara on Pirkko Saision ja työryhmän kolmas yhteistyö Kansallisteatterissa. Aiemmin työryhmältä on nähty musiikkinäytelmät Homo! sekä Slava! Kunnia. Yhdessä Saisio, ohjaaja Laura Jäntti ja säveltäjä Jussi Tuurna ovat tehneet karnevalistisen oopperan, joka tulee kovaa ja korkealta.

Musta Saara esittää aiheensa avoimesti brechtiläisin keinoin ja toiseutta hyödyntäen. Vähemmistöteemaisessa esityksessä esiintyjien valkoiseksi maskeeratut kasvot on perusteltu keino. Tässäkin esityksessä toiseus pyrkii paljastamaan jotain peilin lailla itsestämme.

Esityksessä on visuaalisuutta ja vauhtia. Euroopan myllerryksen läpi kiidetään reippaasti. Näyttämökuva on toimiva synkän sirkuksen ja nuotioleirin sekoitus.

Runsaudestaan huolimatta on esityksessä joitakin kuolleita hetkiä. Katsomon puolella tuntuu, että suoritukseen on lähdetty liian kovalla vauhtijaolla. Esitys alkaa todella vahvasti, mutta rytmiä ei onnistuta pitämään yllä kolmea tuntia. Lopussa marssi käy ja lava pyörii, mutta tunteiden puhdistusta ei katsojalle suoda.

Hahmotyöskentely on tehokasta. Ulla Tapanisen, Sinikka Sokan ja Tiina Weckströmin tanssijatrio on unohtumaton kokoonpano. Timo Tuomisen kreivi Dracula on monikerroksisuudessaan mieleenpainuvin karikatyyri.

Musta Saaran vahvuus on allegorioissa. Euroopan korttipakasta voi vetää itselleen satunnaisen maan, värin ja arvon. Ennustaakin voi. Ratkaisevaa on, kuka kortit on sekoittanut, ja onko se joku laittanut sekaan muutakin, joka ei pakkaan kuulu.

Brechtiläistä teatteria on virkistävää nähdä. Puvustus palvelee oivaltavasti toiseuspyrkimyksiä. Tuurnan musiikki on vetävää ja eivät ainoastaan lavalla olevat muusikot, vaan myös koko työryhmä on musiikillisesti mahtava.

Elina Knaapi