Yleinen

Siirtymäriitit uusiksi, terveisin morsian 2020

Kuvassa olen tutustumassa tulevan hääpaikkani yksityiskohtiin joskus viime vuoden syksyllä. Olin niin innoissani! Paikka oli luova, hauska ja hämyinen eli juuri meidän näköinen. Siellä kelpaisi häitä viettää syksyllä 2020.

Pikakelaus tuosta kuvasta maaliskuuhun. Valmistelut olivat niin pitkällä, että olimme itsekin yllättyneitä. Meillä oli paikka, ruuat sovittua ja minullakin jopa hääpuku valmiina! Kaikki soljui eteenpäin, kunnes korona muutti tilanteen. Hääasiat painuivat taka-alalle, sillä mietittävänä oli vakavampia asioita. 

Pikakelaus tähän toukokuun alkuun. Juuri nyt tuntuu, että käsillä on uuden alku. Aivan kuin joku olisi kääntänyt sivua ja hups vaan, nyt ollaan avaamassa saleja, kirjastoja ja palaamassa normaaliin, tai ainakin melkein. Mahtavaa!

Itse ainakin odotan innolla paluuta tähän uuteen normaaliin. Hieno juttu on myös se, että kaikki ympärillä tukee tätä uuden alkua. Ilmat lämpenevät ja luonto on oikeasti alkanut herätä. Myös toivo herää jännällä tavalla. Ehkä kaikkea ei sittenkään ole menetetty, elämä voittaa sittenkin. Mietin myös, mitä mahtaa olla se uusi normaali, jota kohti ollaan selvästi nyt matkalla.

Uuteen siirtyminen tarkoittaa, että on myös pakko kuolettaa vanhoja ideoita ja suunnitelmia. Tästä päästäänkin taas tuohon vanhaan ideaan häistä ensi syksynä.

Sen vaan sanon, että on ikimuistoista olla morsian vuosimallia 2020. Itse jotenkin ajattelin, että kun paikka on löydetty, niin naimisiin meneminen on tosi helppoa eikä kuormittaisi ketään. Keep it simple! Yritettiin, mutta ei onnistunut.

Olenko vai olinko menossa naimisiin syksyllä? En ole vielä ihan varma. Se on kuitenkin varmaa, että yhtään turhaa riskiä hääjuhlien takia emme aio ottaa ja kymmenien ihmisten hääjuhlia ei tulla ainakaan tänä vuonna järjestämään.

En ole ainoa, joka joutuu siirtämään häitä, perumisista saa lukea aika paljon mediasta ja kuulla lähipiiriltä. Myös muita juhlia joudutaan nyt siirtämään, kuten valmistujaisia ja ylioppilasjuhlia. Todella ristiriitaista, että samalla kun ollaan matkalla kohti uutta normaalia, monet juhlat, joissa yksi elämänvaihe päättyy ja toinen alkaa, jäävät juhlimatta.

Häiden suhteen on olemassa todella paljon vaihtoehtoja. Meillä oli aikeissa joka tapauksessa siviilivihkiminen juhlapaikalla, mutta naimisiin pääsee ihan virastossakin. Sekään ei ole täysin pois suljettu vaihtoehto, vaikka rehellisesti se ei ole sitä, mitä ehkä haluaisin.

Häät merkitsevät jokaiselle eri asioita, mutta päätarkoitus on tietysti naimisiin meneminen. Silti ehkä jopa juuri nyt kaipaamme elämäämme rituaaleja, koska ne yhdistävät meidät perinteisiin ja toisiimme. 

Itsekin olen joutunut kohtaamaan arvoni ikään kuin silmästä silmään. Mikä on naimisiinmenossa tärkeää? Onko se yksistään virallistaminen, ja miksi on niin surullinen ajatus, jos perhe ei ole sitä todistamassa? Miltä siirtymäriitti aviopariksi tuntuu, kun siitä riisutaan kaikki mielikuvat, joita siihen liittyen oli omassa päässään jo ehtinyt luoda? 

Lohdutuksen sana kuitenkin kaikille pareille, joiden suunnitelmat ovat menneet päin helvettiä tai joiden suunnitelmat ovat kovaa vauhtia menossa uuteen suuntaan: kaikki kyllä järjestyy. Vaikeinta on vaiheilla ratkaisujen kanssa, mutta uskon, että ratkaisusta on päätetty, niin sitten kaikki on yksinkertaista.

Joskus olisin saattanut jopa hiukan vähätellä häiden siirtämisen aiheuttamaa ajatustyötä. Eiväthän ne ole kuin juhla! Nyt kun olen tässä naimisiin menijän eli morsiamen asemassa, tajuan, että tässä on kyse muustakin. Esimerkiksi perheemme ja ystävämme ovat olleet myötäelämässä tätä jo pitkän aikaa. Se on elämäämme koskeva kokemus, jonka selvästi myös haluamme jakaa meille tärkeimpien ihmisten kanssa ja joissa muutkin haluaisivat olla mukana. Toisaalta monet ovat heistä myös niitä, joita juhlien siirtämisellä haluamme suojella.

Oma suhtautumiseni parisuhteen virallistamiseen liittyy perhearvoihin sekä elämän rajallisuuden tiedostamiseen. Uskokaa pois, olemme kumppanini kanssa miettineet syvällisesti naimisiin menemisen pointtia ja kyseenalaistaneet sen monta kertaa jo ennen kuin menimme kihloihin. Mietintöjen lopputuleman voisi kiteyttää niin, että ei siinä olekaan järkeä. Kun sitten yhtäkkiä päätimmekin mennä naimisiin, minulle tuli kirkkaasti tunne, että tämä on niin oikein. Kumma juttu, että sitoutuminen oman elämänsä jakamiseen jonkun toisen kanssa tuntuu niin antoisalta.

Mikä on tärkeintä? Terveys, perhe ja ystävät. Siksi virastokin voi tuntua pienen ajatustyön jälkeen ihan hyvältä vaihtoehdolta.

Lohdullista on, että vaikka vanhoja suunnitelmia pitäisi kuopata, elämä jatkuu edelleen. Kevät tulee vaihtumaan kesään ja hyviä asioita tapahtuu joka tapauksessa. Siirrymme kaikki uuteen normaaliin. Malja siis heränneelle toivolle ja tämän vuoden morsiamille! Jos olet muuten samanlaisessa tilanteessa, heitä viesti!

Seuraa Instassa @elinaknaapi

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa