Hyvinvointi

Palautuminen poikkeusaikana

Helvetinjärvi

On aika möyhiä omia kuulumisia. Kummastelin, kun treenit takkuavat. Lihakset kipeytyvät kaikesta todella herkästi ja tuntuu, että tarvitsen todella paljon aikaa palautumiseen. Meininki ihmetytti, koska omasta mielestä treeni on ollut todella kevyttä ja välillä lähes olematonta. Arki tuntuu muutenkin olevan leppoisaa, koska teen töitä osa-aikaisesti ja vapaa-aikaa on paljon. Eikö tästä tilanteesta juuri nyt voisi ottaa kaiken irti?

Vaikka oma käsitys tilanteesta on toinen, keho sanoo selvästi toista. Ja onhan se keho viisas sekä hyvämuistinen. Tajusin, että kuluneen kuukauden aikana olen muuttanut, vaihtanut työpaikkaa ja sopeuttanut koko elämää poikkeustilaan niin kuin koko muukin Suomi. Ne ovat isoja muutoksia, joten ei ihme, että meinaa välillä väsyttää.

Uudessa työssä aloittaminen yksistään on aina stressitekijä. Lisämaustetta siihen on tuonut uuden työn aloittaminen etänä. Rakensin makuuhuoneen nurkkaan silityslaudan päälle seisomapöydän ja sen ääressä olen yrittänyt omaksua uusia tehtäviä ja tutustua uusiin ihmisiin etäyhteyksien avulla. Kokemus on taatusti ollut kiinnostava sekä hitusen kuormittava. Pisteet uudelle työnantajalleni siitä, että olen saanut todella paljon tukea ja neuvoa. Etänä uuden työntekijän perehdyttäminen on mahdollista.

Stressi on osa normaalia elämää, joten hetkellisenä tilana se ei haittaa. Minulla on paljon kokemusta siitä, että myös kivat asiat voivat aiheuttaa stressiä. Uppoutuneessa mielentilassa kuormittava tilanne pitäisi vaan muistaa ottaa huomioon muussa elämässä, jotta stressi ei pääsisi pitkittymään.

Veikkaisin, että juuri nyt palautuminen ei onnistu muillakaan niin kuin ennen. Lomautukset, työttömyys ja osa-aikaisuus tuntuvat olevan nykyään normeja. Näillä on lisävaikutuksia, kuten rahahuolia, huoli perheestä ja lisää epävarmuutta. 

Me olemme erilaisia myös korona-aikana, myös minä. Toiset kestävät epävarmuutta paremmin ja toiset taas kuormittuvat enemmän. Kumpikin malli on ok. Muutokset ja epävarmuus ovat minullekin melko tuttuja, mutta en voi silti väittää, etteivätkö ulkoiset asiat vaikuttaisi. Epidemia on iso asia, joten olisi aikamoinen ihme, jos se ei jotenkin tuntuisi. 

Väsyneenä sitä mielellään soimaa itseään, että miksi en nyt saa aikaan sitä ja sitä. Miksi en vaan fokusoi asioihin, joihin voin vaikuttaa ja onnistu kaikessa, mitä haluan suorittaa. Mieli huutaa, että yritä edes.

Asenteella ei voi ratkaista kuormittunutta tilannetta, vaikka haluaisi. Tunteet ovat aina fyysisiä ja aiheuttavat reaktioita kehossa. Pelko ja ahdistus esimerkiksi aktivoi sydämen aluetta. Jos siis keho antaa vinkkejä ja sydämessä tuntuu, sitä kannattaa kuunnella.

Suomalaisilla elää tiukassa sisun ihanne. Sisu on hieno asenne, mutta se ymmärretään usein väärin. Puskeminen läpi vaikka harmaan kiven välittämättä mistään ei ole jaloa vaan tyhmää. Pitkässä juoksussa pään hakkaaminen seinään vain lisää ongelmia, eikä auta ketään. Sisulla pitää olla merkitys, joka on isompi kuin yksilö itse. Lisää sisusta kannattaa lukea kirjasta Sisu, Sonja Strömsholm ym.  

Mutta nyt takaisin kuormitukseen ja palautumiseen. Palautuminen ei tarkoita, että nyt pitäisi heittäytyä koko pituudelta sohvalle selaamaan somea viinilasi toisessa kädessä. Se voi olla muuten vain kivaa, mutta se ei ole palautumista. (Tiedoksenne: Itselläkin meni tässä hiljattain HBO:n Chernobyl melkein yhdellä istumalla.) Passiivisuus on epäterveellistä, some aiheuttaa ahdistusta ja alkoholi torppaa mieleltä epämiellyttävien fiilisten käsittelyn ja pilaa yöunet.

Pitääkseen huolta itsestään ja hyvinvoinnistaan on uskallettava tuntea myös epämiellyttäviä tuntemuksia. Se on helpommin sanottu kuin tehty, mielummin sitä vaikka rääkkäisi itseään puolimaratonilla kuin tunnustaisi itselleen, että nyt en pysty kaikkeen mitä itseltäni odotan. Väsymys, epävarmuus ja ahdistus eivät ole yleviä niin kuin hiki, tuska ja perkele. Parempi kuitenkin tulla niiden kanssa sinuiksi ja suhtautua tunteisiin sallivasti, ennen kuin ne pääsevät kasvamaan oman pään sisällä.

Palautuakseen kannattaa suosia passiivisuuden sijaan leppoisaa tekemistä, josta tulee hyvä mieli. Selllaista voisi olla vaikka yksinkertainen kävely, lemmikin kanssa leikkiminen, räppääminen, sinivuokkojen valokuvaaminen tai uskaliaasti lähimmässä vesistössä talviturkin heittäminen.

Tavoitteena ei voi olla stressin tai väsymyksen poistaminen kokonaan, koska ne kuuluvat elämään. Tavoite voi olla parempi mieli, jolloin omassa päässä olevat stressimöröt pysyvät hallittavan kokoisina. Silloin myös pystyy suhtautumaan joustavammin myös poikkeusolojen epävarmuuksiin.

Palautumisen avuksi mindfullnessia minulle on tuonut retkeily luonnossa. Viime viikolla patikoimme Helvetinjärven luonnonpuistossa ja se tuntuu olevan juuri nyt sitä, mitä pää ja kroppa haluaa tehdä. Metsäretken jälkeen pää on tyhjentynyt ja olo raukea.

Itseensä tutustumiseen kannattaa panostaa, jotta tietää, mikä toimii parhaiten. Palautumiskeinoissakin on eroja. Kuten totesin, keho on todella viisas ja antaa kyllä neuvoja, jos sitä haluaa kuunnella.

Tsemppiä kaikille lomautetuille, työnhakijoille ja epävarmuuden kanssa painiville. Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa puhua itsellenne kauniisti.

Seuraa blogia Facebookissa

Seuraa blogia Bloglovinissa