Reissut

Lähiventures – Pyhäjärven maisemareitti

Pyhäjärven maisemareitti

Lähimatkailu on ollut nousussa jo useamman vuoden. Nyt se on trendikästä myös olosuhteiden pakosta, koska kukaan ei voi lähteä minnekään. Luontopolut ja ulkoilureitit täyttyvät, ja sama meno on täällä. Se on mielestäni hyvä juttu. Tämä todennäköisesti opettaa meitä arvostamaan asioita, jotka ovat lähellä.

Satuin vaihtamaan kaupunkia juuri poikkeusolojen aikaan, ja se on osoittautunut melkoiseksi onnenpotkuksi. Olen saanut tutustua uuteen ympäristöön kaikessa rauhassa. Parasta on kävellä ja juosta ympäriinsä, koska se on mukavin tapa tutkia uusia paikkoja lähellä. Voin siis olla omasta osastani kiitollinen. Minulle on parhaillaan syntymässä hyvin vahva rakkaussuhde uuteen kotiseutuun.

Tutkittavaa riittää edelleen, joten viime viikonloppuna kävimme pyöräretkellä kotijärven ympäri. Pyöräilyreitin nimi on Pyhäjärven maisemareitti ja pituutta sillä on 30 kilometriä. Se on siis todella sopiva reitti vapaapäivän ohjelmaksi.

Tahmelan ranta
Pyhäjärvi Tahmelan rannasta. Pylväässä myös sininen maisemareitin kyltti, joita seuraamalla reitillä oli helppo pysyä.

Reitti tosiaan kulkee Pyhäjärven ympäri Tampereelta Nokian liepeille ja Pirkkalan kautta takaisin Tampereelle. Reitti on merkitty sinisillä merkeillä, joten eksyminen on melkein mahdotonta. Sanon melkein, koska pari kertaa kadotimme merkit ja jatkoimme harhaan tyytyväisinä. Hetken kuluttua toinen kysyi “onkos niitä merkkejä muuten näkynyt?”, mikä tiesi kääntymistä takaisin todennäköisesti edelliseen risteykseen, josta seuraava kyltti oli vaan jäänyt huomaamatta.

Lähdimme matkaan Varalan vierestä, kenties koko reitin haastavimman mäen pohjalta, ja kiersimme reitin vastapäivään. Matkaan lähdin milläs muulla kuin omalla Elina-pyörällä. Se on vaihteeton ja uskollinen mummopyörä, johon luotan kuin kiveen. Sain sen ylioppilaslahjaksi, joten olen pyöräillyt sillä jo vuosia. Se on ollut matkallani myös kaksi kertaa Turun saaristossa Saariston rengastiellä, joten tiedän sen vievän aina perille. Vaihteeton mummopyörä on paras valinta, kun haluaa pitää vauhdin pyöräretkillä rentona ja nauttia ihanasti rullaavasta kyydistä alamäissä.

Taivas oli pilvetön, mutta ilma melko tuulinen. Kerrospukeuduimme melko kevyesti, mutta tuuli tunki paidan läpi, joten repusta oli kaivettava lisää lämmintä päälle.

Mummopyörä on luottovalinta.

Maisemareitti oli nimensä veroinen. Katseltavaa ja pällisteltävää riittää, sillä ympäristö muuttui reitin aikana jatkuvasti. Ensin eteen tuli Tahmelan miljöö, puistoreittejä, sitten Raholan siirtolapuutarha, metsäreittejä, Rajasalmen silta, Pirkkalan maalaismaisemat, ohi jäävien talojen hämmentävästi vaihtuva arkkitehtuuri ja tietysti koko ajan Pyhäjärvi itsessään. Reitti on tasoltaan helppo, haastavimmat ylämäet ovat Pyynikin ja Varalan kohdalla.

Tiet olivat hyvässä kunnossa. Monessa kohtaa ajamaan mahtui jopa vierekkäin, mikä mahdollisti ihanasti kaikenlaisten asioiden höpöttelyn retken aikana. Reitti oli myös yllättävän rauhallinen, emme nähneet juurikaan muita samaan suuntaan menossa olevia retkeilijöitä. Vastaan tuli pyöräilijöitä, muutama fatbike ja useampia sähköpyöriä, mutta vaikea sanoa, olivatko pyöräilijät taittamassa juuri maisemareittiä. Pienen hetken reitti kulki autotien reunassa, muuten pyöräreitti oli pyhitetty kevyelle liikenteelle.

Parasta reissussamme oli pysähtyä jossain päin ja asettua niemennokasta löytyvälle penkille. Joimme penkillä kahvit termarista ja söimme kauraleivät. Siltä penkiltä sai ihastella maisemia ja tähystellä järven toisella puolella siintävää Tamperetta. Näkymästä erottui ihanalla tavalla Pispalanharju sekä sen takaa Näsinneula. Tuntui, että olimme tulleet kauas, vaikka olimme pyöräilleet oikeasti vain hetken.

Eväspaikka
Eväspaikka jossain. Vasemmalla siintää ihan pienenä Tampere.

Kahviloita maisemareitiltä varmasti löytyisi normaaliolissa. Esimerkiksi Rajasalmen sillalla näytti olevan kahvila. Muutenhan reitiltä on taatusti helppo poiketa lähimpään kahvilaan ja vessaan. Kesällä kahvin ja jäätelön paikka on selvästi Tampereelle tullessa Arboretumin kahvilassa tai Laukontorilla.

Pysähdyksineen matkaan meni päälle kolme tuntia. Kuntoreittinä maisemareitti toimii myös, pyöräreiteillä on helppo päästellä kovaa vahtia. Tien ylityksiä on vain pari.

Polkiessa mietin, miten mukavaa on liikkua ilman aikataulua ja katsomatta kelloa. Toisekseen syntyi oivallus siitä, kuinka pienikin reissu riittää irrottamaan arjesta ja saamaan aikaan hyvän mielen. Vähän niin kuin treenissä riittää, että tekee edes vähän. Vaikka aikaa oli kulunut vain kolme tuntia, maisemareitin jälkeen tuntui siltä, kuin olisin käynyt jossain kauempanakin.

Reissuille on tyypillistä, että kun niiltä palaa, haluaa ryhtyä suunnittelemaan jo seuraavaa. Samalla alkaa myös varusteiden upgreidaus. Meillä todennäköisesti ei ole syytä lähteä kovin kauas järveä pidemmälle. Tätä kotijärveä ja sen saaria olisi kiinnostavaa tutkia seuraavaksi vesiteitse.