Hyvinvointi

Tauko ja annos koirametsää

Viime päivinä hartiat ovat nousseet korviin, vatsassa tuntuu ikävältä. Hengitys on muuttunut melko pinnalliseksi. Siispä koira auton takakonttiin ja nokka kohti Sipoota. On aika ottaa tauko ja mennä hetkeksi metsään. 

Perillä koira loikkaa innostuneesti ulos kontista. Tätä on selvästi odotettu. Heti löytyy alkumatkalle myös koirakaveri, ruskea labradorinnoutaja.

Lähdemme kävelemään metsänreunaa. Aurinko paistaa, mutta aamupäivällä on viileää, joten maasto on vielä sopivasti jäässä. Kengät säilyvät kuivina ja lammikoissa on nätti ohut jääpinta. 

Mietin, että tätä tarvitsimme kaikki juuri nyt. Koira nuuhkii ja sen aistit ovat hereillä. Itsekin tunnen olevani virkeä ja jotenkin rentoutunut ensimmäistä kertaa moneen päivään.

Välillä koira saa yhtäkkisen energiakohtauksen ja pyrähtää sen aiheuttamasta ilosta pujottelemaan puita. Se hyppää hämmästyttävän gasellimaisesti puunrunkojen yli, vaikka normaalisti se on hieman kömpelö. Toisaalta, käyhän noin ihmisillekin. Kun innostuu kovasti ja unohtaa itsensä, kaikki sujuu yhtäkkiä todella helposti.

Sipoon koirametsä
Hulluuskohtaus.

Koirametsä on hauska paikka, sillä välillä kuuluu sipsutusta sieltä täältä, kun joku tassuttelee katsastamaan vastaantulijan. Eräs corgi on puoli vuotta vanha ja niin täynnä virtaa, että se meinaa pakahtua. Sen pienet jalat eivät melkein kanna, kun innostus on niin kova. Ihana kultainennoutaja on sen elämän kohokohta, joka tapahtuu juuri nyt.

Metsä on meidän koiralle upea paikka. Se saa olla vapaana ja kirmata hulluuskohtauksensa läpi. Parasta ovat kuitenkin kepit. Metsä on täynnä erilaisia keppejä joka makuun ja tarpeeseen. On isoja, pitkiä, pehmeitä ja kuivia. Niitä on saatavilla aina ja jos koira pystyisi, se ottaisi ne kaikki mukaansa.

Kävelemme koirametsän reitin nopeasti läpi, mutta emme halua vielä lähteä. Niinpä käännymme ja kuljemme takaisin vielä hieman eri reittiä. Epätasaisessa maastossa pitää keskittyä askeleisiin. Suunnittelen päässäni, miten astun ensin tuolle kivelle, jotta voin sitten ponnistaa vauhtia tuolle oksalle. Se on tasapainoharjoittelun flow-tilaa, ihan toisenlaista aistiärsykettä kuin kaupungissa käveleminen. Tuuli humisee puissa ja hartiat alkavat laskeutua. 

Juomatauko.

Luonnossa oleilu tutkitusti alentaa verenpainetta ja vähentää stressiä. Se myös lisää myönteisiä ajatuksia muita kohtaan, mikä on varsinkin nyt todella tärkeää. Itselläkin olo alkaa rentoutua. Mietin, että kaikki kyllä järjestyy ja että nyt jos koskaan voisi rajata somen minimiin. 

Asiat ovat nyt hankalia kaikille. Kun teemme oman osamme mahdollisimman hyvin, saamme yhteiset resurssit kyllä riittämään.

Metsästä palannut koira on kömpinyt pesun jälkeen ansaituille päiväunille. Omatkin ajatukset ovat paljon selkeämmät ja pystyvät nyt keskittymään olennaisiin asioihin. Tulevaisuudesta ei voi tietää, mutta tehdään se, mitä voidaan. Keskitytään siihen, mikä tilanne on nyt ja toimitaan tässä hetkessä paremman tulevaisuuden rakentamiseksi.