Yleinen

Näin aika kuluu flunssassa

Kaaduin sängynpohjalle flunssaan ja niin teki ilmeisesti moni muukin. Katupöly kurittaa, siitepölykausi alkoi ja kevätflunssat lähtivät oikein kunnolla kiertueelle. Tässä tarina flunssapäivästä.

Kipeänä aika kuluu kutakuinkin näin:

Herääminen. Ilma-aukkojen rykiminen auki, että saa taas henkeä. Muuten hyvä olo. Lepoa vielä hetken.

Hetken huuma. Nyt onkin terve olo, joten ei muuta kuin tarmokkaasti suihkuun freesautumaan, jotta pääsee taas elävien kirjoihin.

Syöksylasku. Suihkussa iskee taas huono olo. Voimat katoavat ja iskee paniikki. Mietit, miten selviät takaisin sänkyyn. Jätät tukan harjaamatta, raahaudut viimeisillä voimilla takaisin makuuhuoneeseen ja rojahdat naamallesi tyynyyn.

Tajuttomuus. Kuluu monta tuntia.

Havahtuminen. Olet hikinen. Tukka kuivunut ja huovuttunut yhdeksi rastaksi.

Viihde. Käyt läpi puhelimen, luet kasan aikakauslehtiä, ja vielä uudelleen puhelimen. Ulkona paistaa aurinko ja muut ottavat siitä ilon irti. Kännykkä helisee upeaa ja energistä some-elämää.

Teet katkeran somepäivityksen.

Menetät tajunnan. Näet sekavia unia, joissa stressaat asioista, joita et voi nyt tehdä.

Heräät ja olet taas hikinen. Sinulla on myös nälkä. Alat ulista.

Puoliso pelastaa ja tekee ruuan. Olet liikuttuneen kiitollinen. Syöt silti todella vähän, koska suussasi kaikki ruoka maistuu väkevälle jalkarasvalle.

Saat kiittävää palautetta. Ihan hyvin kuulemma kuulee kuorsauksesta, että hengitystiet ovat hieman tukossa.

Sängyn vierusta alkaa täyttyä tavaralla ja sotkulla. Mukeja, nenäliinatuppoja, lehtiä, mehupurkkeja ja kaikenlaisista suihkeita, lääkepakkauksia ja kuumemittareita.

Koira käy ajoittain katsomassa sinua sängyn vieressä. Tunnelma on kuin kuolinvuoteella.

Viihde loppuu. Olet katsonut läpi kaikki kultainennoutaja ASMR-videot ja muut internetin hyödylliset ihmeet.

Tulee ilta. Pitäisi ryhtyä nukkumaan, mutta koska olet katkonukkunut koko vuorokauden, sinua ei nukuta. Pää on tukossa limasta, somesta, nukkumisesta ja pohjattomasta tylsyydestä.

Alat yhtäkkiä miettimään, miten sitä voisi muistaa olla kiitollinen aina perusjutuista. Että jaksaa herätä, pukea oikeat vaatteet päälle, mennä ulos. Että jaksaa seistä, pyöräillä ja ehkä jopa mennä salille. Ja että saa olla muiden ihmisten ilmoilla. Voisi vaan nauttia lisääntyvästä valosta, valittaa vähemmän katupölystä ja kellojen siirtämisestä. Ja ennen kaikkea muistaa olla kiitollinen silloin, kun nenä on auki ja pystyy hengittämään normaalisti.

Heräät seuraavana päivänä. Haiset pahalle, mutta olo tuntuu taas ihan hyvältä.

Paras ottaa vielä hiukan rauhallisesti ja kestää niin kauan kuin tätä kestää. Voimia kaikille nuhanenille!