CrossFit

Paras leikkijä – liikkuminen ei ole niin vakavaa

Kun olin pieni, joku aikuinen sanoi, että aikuisena ihminen ei osaa enää leikkiä. Tämä aikuinen myös väitti, että aikuisena menettää mielikuvituksen. Minusta se oli järkyttävä ajatus! Mietin silloin, etten koskaan halua lopettaa leikkimistä ja menettää mielikuvitustani.

Kenties tuo aikuisen väittämä onkin jollain tavalla ohjaillut omaa elämääni siihen suuntaan, että leikkiä on riittänyt. Innostun helposti kaikista peleistä ja hullutteluista. Lähes kaikesta tulee hauskempaa, kun siitä tehdään yhteinen skaba.

Olen onneksi huomannut, että tämä aikuinen oli väärässä. Kyllä muillakin aikuisilla on mielikuvitusta ja jopa luontaista tarvetta leikkiä. Leikkimisen tavat vaan muuttuvat. Aikuisena leikki näkyy esimerkiksi elokuvina, teatterina, sosiaalisena mediana ja myös liikuntana sekä urheiluna.

Varmaan tämän takia viihdyn treeneissä ja crossfitin parissa. Leikissä on säännöt, joita jokainen siihen osallistuva noudattaa. Se on kuin kuviteltu toinen todellisuus, jonka sovituissa raameissa siihen osallistuvat toimivat.

Myös jokainen treeni sisältää säännöt, eli liikkeet, toistomäärän ja ajan. Esimerkiksi: “Tämä on seitsemän minuutin amrap, jossa on liikkeitä kaksi: thrusterit ja burpeet. Toistomäärät ovat…”

Mitä sitten jos ei noudata sääntöjä? Siinä näkee leikkimisen ja yhdessä sovitun todellisuuden vahvuuden. Jos urheilija sovittujen sääntöjen puitteissa alkaakin tehdä punnerruksia, hän ei ole enää osa muiden todellisuutta, vaan jotain muuta. Eli ei siinä sen kummempaa, sitten vaan tippuu pelistä pois. Kaikki myös katsovat häntä ehkä oudoksuen koska hän ei enää leiki muiden kanssa. Hänestä tulee myös huijari!

Urheilun ja liikkumisen ymmärtäminen leikkinä ei ole vähättelevää, päinvastoin. Leikin sääntöjen ymmärtäminen ja omaksuminen vaatii taitoa ja kykyä. Siksi niitä harjoitellaan.

Eräässä pukuhuoneessa käytiin hyvää keskustelua kilpailuhenkisyydestä. Voin sanoa olevani todellakin kilpailuhenkinen, mutta ehkä omalla tavallani. Inspiroidun siitä, kun joku on minua parempi. Se luo peliin tasoa, jolla haluan itsekin pysyä.

Oma kilpailuvietti ei siis ensisijaisesti kohdistu muiden voittamiseen, vaan sen pelin tai leikin parhaiten osaamiseen. Jos olen omaksunut leikin parhaiten ja minulla on parhaimmat kyvyt ja taidot, voitan.

Paras leikkijä voittaa aina. Joke’s on you, tylsä aikuinen!

On myös etua, että suhtautuu liikkumiseen hieman eri tavalla. Kun ymmärtää, että liikkuminen ja urheilu ovat sosiaalisia tapahtumia, joihin liittyy mielikuvitusta ja jotka palvelevat ihmisen luonnollista tarvetta leikkiä, kenties liikkuminenkin tuntuu helpommalta.

Leikki motivoi ja siksi innostaa antamaan parastaan.

Vähän liian usein liikunnasta puhutaan liikkumattomuuden ongelmien kautta. Pitäisi treenata, pitäisi kuntoilla. Muistaako kukaan mainita, että liikkuminen on oikeasti todella kivaa?

Lue myös: CrossFit parantaa keskittymiskykyä?