Hyvinvointi

Aamujen arvostaja

Arjessani on tapahtunut yksi muutos ja sitä kautta oivallus, joka on muuttanut kokonaan ajatukseni aamuista sekä aikaisin heräämisestä. Nykyään minusta aamut ovat ihania! Niistä on tullut minun “omaa aikaa”. Herään aamulla fiilistelemään, mietiskelemään, kirjoittamaan tai ihan vaan olemaan.

Parasta aamuissa nykyään on se, että niistä puuttuu stressi, paniikki ja ahdistus. Kun on aikaa, on myös joustoa. Aamut ovat muuttuneet ajaksi, jolloin saan täysin vapaasti valita mitä teen.

Se on melkoinen muutos aiempaan. Olen nimittäin kokenut itseni jo pienestä pitäen iltavirkuksi. Miten tähän on siis tultu?

Muutos lähti tarpeesta tasapainottaa opiskelu, treenit ja työnteko. Syksyllä olin päivät koulussa ja sen jälkeen ohjaamassa tunteja pitkälle iltaan. Saatoin olla töistä vasta vaille kymmenen kotona. Jään helposti kierroksille asioista, joista tykkään. Niinpä rauhoittuminen saattoi kestää toista tuntia. En ehtinyt nukkua tarpeeksi, kun aamulla piti jo vääntäytyä kouluun.

Aamut olivat tuolloin aivan kamalia. Torkutin kelloa ja heräsin vastentahtoisesti. Kun etsin väsyneenä kamppeitani, ahdistus kasvoi. Tuli kiire ja stressasi. Ei tehnyt mieli syödä.

Pahinta oli se, että olin kaikkialla juuri ja juuri ajoissa tai ihan vähän myöhässä. Olin heti aamusta kuormittunut, tunsin itseni luuseriksi ja minulla oli huono omatunto. En voinut syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Se oli oma paha tapani.

Onnenpotku oli se, kun sain sovittua työt toisella tavalla ja pääsin rauhoittumaan illalla hieman aiemmin. Sen lisäksi päätimme perheenä panostaa ja säästää, joten lopetimme kaikki suoratoistopalvelut. Sitä päätöstä en ole katunut. Katsottavaa riittää viikonloppuisin muualtakin. Menemme nukkumaan aikaisin niin että unta tulee 8-7 tuntia yössä.

Laitan nykyään kännykän lentokonetilaan tietyllä kellonlyömällä ja jätän sen keittiöön kahvinkeittimen viereen. Siitä on aamulla herätessä hyvin helppo laittaa kahvit tippumaan. Tämä voi olla hyvin itsestäänselvä juttu monelle. Itse huomasin oman riippuvuuden; aluksi oli hieman epämukavaa, kun kännykkä ei ollutkaan käden ulottuvilla.

On olemassa aitoja iltavirkkuja, ja olen heidän kaikkien puolella. Uskon, että iltavirkut ovat kuin minä: innostuvat herkästi, saavat yhtäkkisiä sekä arvaamattomia luovuuden puuskia ja reagoivat vahvasti kaikkeen ympärillään varsinkin iltaisin. Silloin ajatuksenjuoksua ei estä mikään mindfulness-nauhoite tai edes nuijanukutus. Vaikka on yö, sydän on rauhaton ja se vaatii toimintaa!

Aiemmin halusin, että minulla on nimenomaan illalla aikaa olla sellainen kuin olen. En halunnut luovuttaa tätä parasta luovuuden aikaani kenellekään. Oman vapaa-ajan siirtäminen illasta aamuun on ollut kuitenkin paras oivallus vähään aikaan. Huomasin nimittäin, että iltaisin saatoin tuijottaa kännykän ihmeitä tyhjällä katseella. Siihen se oma “laatuaika” ja luovuus sitten todellisuudessa helposti kuluikin.

Aamuisin huomaan olevani valmiimpi toimimaan. Parasta on se, että saan vapaasti valita, mitä haluan tehdä. Voin kirjoittaa, suunnitella, lukea vain uutisia tai urheilla. Crossfitia en mielellään aamuisin tee, mutta käyn esimerkiksi uimassa maanantaiaamuisin. Tuskin on parempaa komboa viikon aloitukseen kuin uinti, kylmäallas ja sauna.

Inspiraatiota ja unelmia varten on oltava kynä ja muistikirja.

Kuulostaako suorittamiselta? Kenties, mutta itse en koe asiaa niin. Päinvastoin, arvostamalla aamuja ja antamalla niille aikaa olen lisännyt arkeeni joustoa. Tarvittaessa voin myös päättää, että huomenna nukun tunnin pidempään. Minulla on vähemmän paniikkia, kun saan hörppiä kahvia ja etsiä rauhassa kadonneita avaimia.

Eikä kaiken tarvitse olla niin ehdotonta. On jo käynytkin niin, että olen taas alkanut illalla tekemään suuria suunnitelmiani, inspiroitunut yötä vasten ja unohtanut nukkua. Se ei haittaa, minun viikkooni mahtuu kyllä nykyään muutama huonostikin nukuttu yö.