CrossFit Yleinen

30v. synttärijumppa ja ikäkriisi – onko jo liian myöhäistä

Täytin kolmekymmentä. Selvästi ylitin jonkin maagisen rajan, sillä monet ovat kysyneet, onko minulla nyt ikäkriisi.

Olen vastannut kaikille ei ole kriisiä. Sitten olen miettinyt, olenko ollut täysin rehellinen.

Viime kesänä ajelin pitkin Helsinkiä keltaisella skootterilla. Joku saattaa muistaa, että skootteri oli nimetty Vauhtibanaaniksi. Kuljin usein mopokypärä kainalossa. Kaupan kassalla kaivoin maksukorttia hopeisesta, pilvenmuotoisesta rahapussista, jota koristaa sateenkaari. Olin adoptoinut rahapussin, kun löysin sen maasta kadulta, ja käyttänyt sitä siitä asti. Viimeistään tässä vaiheessa kassa usein kysyi henkkareita.

Ovatko nämä merkkejä epätoivoisesta ikäkriisistä? Vai kertovatko nämä siitä, ettei minulla ole mitään hajua miten tulisi käyttäytyä?

Ikäkriisistä on melkein kysytty siihen tapaan, että kaikkihan sen joskus saavat. Jossain kohtaa ihminen tajuaa, että ryppyjä tulee ja että monen jutun kohdalla paljon on vettä virrannut.

Onhan se tietysti ihan totta, että ihminen vanhenee. Minunkin polvi on alkanut treeneissä kettuilemaan, joten kaikki on varmaan nyt menetetty. Mutta samalla jotenkin tyhmästi ajattelen, ettei tässä ollut todellakaan vielä kaikki. Takana on monenlaista, mutta hitto vie, niin on myös taatusti edessäpäin!

Mielestäni terveellinen kriisin paikka on silloin, jos yhtäkkiä huomaa elävänsä esimerkiksi vanhempiensa tai ulkopuolisten odotusten mukaista elämää. Jokainen ainakin toivottavasti elää omaa elämäänsä ja kulkee omaa polkuaan. Jokainen toivottavasti rakentaa oman elämänsä oman näköisekseen, koska itsehän se on elettävä.

Todella helposti omaa elämäntilannetta tai ikäänsä saattaa verrata kavereihin tai puoli sometuttuihin. Varsinkin näin naisena voi helposti tuntea nahoissaan ulkopuolisia paineita, eikä varmasti helppoa ole miehilläkään.

Merkittäviä ovat myös paineet, odotukset ja säännöt, joita itse asettaa itselleen.

Viime viikolla kävin keskustelun harrastuksen aloittamisesta. Keskustelukumppani oli kokenut lähes ylitsepääsemätöntä kynnystä aloittaa tanssiharrastus, koska hän ajatteli olevansa sellaiseen “liian vanha”. Tosiasiassa hän oli alle 30, minua nuorempi. Lopulta tämä henkilö oli rohkaistunut ja aloittanut tanssimisen. Sen tehtyään hän ihmetteli, miksi ei ollut tehnyt sitä aikaisemmin. Kaikki ne hukkaan heitetyt vuodet, kun hän olisi voinut tanssia!

Minusta tarinalla on onnellinen loppu. Parempi niin, että tanssimaan ryhtyy nyt kuin että pitkittää sen aloittamista pahimmassa tapauksessa koko elämänsä.

Tunneillani käy urheilija, joka on yli 70-vuotias. Hän ei todellakaan ole harrastanut crossfitia koko ikäänsä, vaan hän on aloittanut treenaamisen viimeisen vuoden sisällä. Se on kova ja kunnioitettava juttu.

Vaikka omassa päässä saattaisi siltä tuntua, ei ole liian myöhäistä. Jos elät omaa elämää nimenomaan omien arvojesi mukaan, uskallat olla rohkea ja käskeä sisäisen itsekriitikkosi olemaan hiljaa.

Pahinta olisi tilanne, jossa elämästä ei jäisi käteen mitään muuta kuin iso käsi jossittelua.

Tiesittekö, että ei ole olemassakaan “oikeaa ikää”? Itse asiassa, varsinkaan nainen ei ole koskaan oikean ikäinen.

30-vuotta täyttäminen on ollut kenties hauskinta, mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan. Syntymäpäivänäni minulle ja 40-vuotta täyttäneelle valmentajakaverille pidettiin yllätyswodi, jonka sisältöä emme ennalta tienneet. Minua jännitti melko paljon etukäteen, mutta meitä oli jumppaamassa iso porukka ja meininki oli aivan mahtava.

Tässä se teille, 30 + 40 -teemalla, jos haluatte kokeilla:

9min AMRAP:

30 alt. DB snatch 22.5/15kg
40 box jump over
30 DB clean&jerk, GTO
40 weighted box step over
ME: Devil’s press

Rest 4 min

9 min AMRAP:

30 pull-up
40 wall ball
30 C2B
40 2 for 1 wall ball
ME: Burpee pull-up