CrossFit Kisat

Hertsikan vahvin

Olipas taas hauskaa kisata! Viime viikonloppuna järjestettiin CrossFit Herttoniemessä Hertsikan Vahvin -kilpailu. Hieman kokemusta jo kartuttaneille urheilujoille avoimet kisat alkoivat perjantaina ja päättyivät lauantaina. Fiilis oli erittäin hyvä. Itselle kisat olivat kokemuksena kotoisat, kun oltiin omalla tutulla salilla.

Omat tunnelmat ennen kisoja olivat silti hiukan ristiriitaiset. Openien jälkeen on ollut sekä täällä blogissa että treenien osalta hiljaiseloa. Olkapäät ja hartiat menivät hyvin pahaan jumiin, johon hieronnat tai akupunktiot eivät oikein tepsineet. Kroppa huusi lepoa ja oli kevennettävä treenaamista.

Kipuilu- ja kevennysviikot häiritsivät valmistautumista ja haastoivat ennen kaikkea pääkoppaa. Välillä käytiin syvissä vesissä. Ärsytti. Milloin ei ollut omasta mielestä voimia, milloin ei taitoa ja milloin ei kuntoa. Pahinta oli, että motivaatio alkoi laskea.

Kisojen lähestyessä kroppa tuntui jo hylkivän koko ajatusta kisaamisesta. Mutta enää ei ollut kyse pelkästään fyysisestä voinnista. Minun oli tehtävä työtä myös oman asenteeni kanssa, joka oli päässyt jo melko huonoksi.

Piti miettiä, miksi pidän urheilusta ja tykkäänkö kisaamisesta. Piti myös pohtia, oliko kisaaminen edes oikea tapa nauttia urheilusta. Pitääkö lähteä toisille poluille ja kuntoilla ilman kisatavoitteita?

Onneksi kisoihin osallistui treenikaveri Laura, joka inspiroi satsaamaan asioihin treenien ulkopuolella, kuten palautumiseen ja lepoon. Esimerkiksi juuri ennen kisoja kävin pulahtamassa meressä. Jos jäätä olisi ollut enemmän kuin vain vähän rannoilla, olisin voinut sanoa, että kävin avannossa. Olo oli sen jälkeen rento ja uni tuli helposti. Treenikaverin ansiosta olen myös inspiroitunut syömään enemmän eli tankkaamaan.

Näillä jutuilla sain merkittävästi energiaa kisoihin. Motivaatiotakin löytyi, kun ryhdyin miettimään, mitä voin antaa kisatilanteessa itsestäni. Urheilussa halutaan usein saada ja saavuttaa erilaisia asioita, jolloin takertuminen näihin päämääriin voi kääntyä omaa suoritusta haittaavaksi tekijäksi. Siispä päätin miettiä, mitä minä voisin kussakin tilanteessa antaa, keskittyä kuhunkin hetkeen kerrallaan ja yrittää löytää edes jonkinlaista flow-tilaa. Tiedän, että nautin kisatilanteista ja minut tekee onnelliseksi, kun saan yrittää suoriutua parhaan kykyni mukaan.

Mielestäni onnistuin oikeanlaisen mielentilan löytämisessä aika hyvin. Tulos oli tasainen, vaikka parannettavaakin jäi.

Mahtavaa Hertsikan Vahvin –kisoissa oli, että pääsin kokeilemaan lajeja, joita en ole aiemmin tehnyt kisatilanteessa, kuten köysikiipeily, tuplat, käsilläkävely ja assault bike.

1 laji: ”Kolme ärrää”

500 m row
50 du
5 rope climb
50 du
500 m row

time cap: 8 min

3-2-1 mene! Lähdin soutamaan aivan liian lujaa. Yritin komentaa, että nyt Elina hidasta, mutta ei pystynyt. Adrenaliini virtasi suonissa ja perjantain ensimmäisessä lajissa vauhti karkasi väkisin.

Tuplat soudun jälkeen sain onneksi putkeen. Paniikissa juoksin viemään hyppynarun toiseen päähän rataa, ihan turhaan. Köysi hirvitti, mutta meni tasaisesti. Merkki oli sen verran alhaalla, että sain kahdella nousulla kosketettua sitä. Kolme nousua olisi jo laittanut forkut tuleen.

Harmi juttu, että kengännauhat aukesivat köysikiipeilyn aikana. En vaan ollut kisahöyryissäni tajunnut sitoa niitä kunnolla. Mietin ohikiitävän hetken, että heitän kengät pois jalasta, mutta sitten keksin, että se ei ehkä ole sallittua.

Siispä ei aikaa miettiä. Takaisin kiinni hyppynaruun ennen viimeistä soutua. Stiplasin jossain 45 toiston kohdalla ja vasta silloin kengännauhat alkoivat häiritä. Tein piinalliset 3-4 neljä yritystä, ennen kuin sain 50 täyteen ja pääsin soutamaan. Pääsin maaliin ajassa 7:06 ja sijoituin kuudenneksi.

2 laji: ”Upside down sprintti”

45 m overhead carry 2x 24/16 kg kb
15 m handstand walk
45 m overhead carry 2x 24/16 kg kb

time cap: 5 min

Odotin käsilläkävelylajia aika innostuneena. Tässä helppo osio oli mielestäni kahvakuulien kanto pään yläpuolella. Ne kuitenkin sekoittivat ovelasti pakkaa niin, että käsilläkävely ei ollutkaan niin helppoa.

Rata oli jaettu 2,5 metrinosioihin, jotka piti suorittaa omina kokonaisuuksinaan. Jos kaatui, joutui palaamaan kyseisen osion alkuun.

Aloitin käsilläkävelyn viidellä metrillä aika huojuen. Kävely tuntui niin epävarmalta, että päätin pelata vähän liiankin riskittömästi. Suoritin jokaisen 2,5 metrin osion kerrallaan ja tulin maaliin ajassa 2:24. Sijoitus lajissa viides.

3 laji: ”Pakarapumppi”

3 x 2min work / 1 min rest
15 Burpee deadlift 2 x 22.5 kg / 35 lbs db
Max reps reverse lunges

Kisojen toinen päivä alkoi jumpalla, jonka seuraamukset takalistossa tuntuivat aika pitkään. Ensin suoritettiin käsipainojen kanssa burpee ja ylös tullessa maastaveto -yhdistelmä. Jäljelle jääneellä ajalla tehtiin askelkyykkyä taaksepäin käsipainot olalla. Settejä oli kolme ja välissä oli minuutin lepo.

Tein joka setissä 26 askelkyykkyä. Se ei ollut suunniteltua, mutta niin vain kävi. Poltti. Sillä irtosi lajissa 7. sija.

4 laji: ”Vahvin”

A )

In 6 min:
Squat clean
Shoulder to overhead
Hang clean
Shoulder to overhead

2 min rest

B)

Max time:
Deadlift hold, suicide grip 100 / 70 kg

Työntö. Tästä kompleksista jää kisojen isoimmat läksyt tuleviin treeneihin.

Kompleksissa haastavaa alkoi olla jo jalkojen heikentyminen. Työntö on itselleni todella heikko liike, enkä saa vielä siihen kanavoitua kaikkia voimiani.

Tein kompleksin 55 kilolla ja 60 kilolla. 65 kiloa feilasi viimeiseen työntöön. Minulle jäi minuutti aikaa tehdä kompleksi uudelleen, joka onneksi onnistui. Siinä oli paikka jo vähän isompaan failureen, koska uhkana oli jäädä voimaan 60 kilon tulos. Siihen olisin ollut pettynyt, 65 kiloa vielä jotenkuten kelpasi. Näissä skaboissa se riitti 9. sijaan.

Meinasin jo unohtaa, että toinen osio oli apinaotteella mavepito. Se ei muuten ole mikään helppo juttu, voitte vaikka kokeilla itse. Kädet täyteen mankkua ja tanko ylös myötäotteella, mutta peukaloa ei saa laittaa ympäri. Siinä voi vaan odotella, kuinka nopeasti tanko valuu kämmeneltä sormille ja tipahtaa. Oma aika 1:01, sijoitus 4.

Ei peukaloita! Vaikeaa.

5 laji: ”Viimeinen koitos”

Cash in: Assault bike 22 / 30 cal
15-12-9
Thruster 42.5 / 60 kg
Chest to bar pull up
High box jump
Cash out: Assault bike 22 / 30 cal

Time cap 14 min

Tämä on ehkä hirveintä, mitä olen vähään aikaan kokenut. Silti olen tosi tyytyväinen siihen, miten se meni.

Ensimmäinen assault-poljenta meni jo maltillisemmin kuin kisan aloittanut soutu. Tietysti jalat olivat jo aivan puhki tässä vaiheessa. Thrusterit tein kaikki putkeen, koska tiesin, että tekeminen hidastuu chest to bareissa. Hyvin nopeasti aloin tekemään chest to bareja ykkösinä.

Korkeisiin boksihyppyihin sain kiinni tosi hyvästä rytmistä. Velipoika huuteli kentän laidalla hengitysohjeita ja sen ansiosta myös chest to barit alkoivat mennä sujuvammin.

Thrustereiden 42.5 kiloa alkoi jo tässä vaiheessa päivää painamaan.
Boksihyppyihin sain ihan hyvän rytmin. Liike pysyi yllä ja sujuvana.
Ilme kertoo kaiken.

Viimeisestä assaultista voidaan sanoa se, että yritin todella kovasti. Kuitenkin saavutetun työn määrä oli galaktisen kaukaisessa suhteessa sen heilumisen, ähinän ja tekemisen kanssa. Kesti todella pitkään saada kalorit tauluun. Tästä huolimatta pääsin lopulta maaliin ja jopa alle 14 minuutin time capin.

Oli tosi monta syytä olla tyytyväinen. Viimeisessä lajissa aika oli 10:21 ja sijoitus viides. Päivän päätteeksi sijoitukseni kisassa oli mukavasti naisten neljäntoista kilpailijan sarjassa seitsemäs.

Kisoista jäi tyyni olo. Joihinkin asioihin en ole tyytyväinen, mutta jos miettii motivaation kannalta, niin kisat olivat todella hyvä ja tärkeä etappi.

Osallistun seuraavaksi ensimmäistä kertaa Sawottaan kesäkuun alussa. Avoimen kilpailun taso on noussut vuosi vuodelta ja tiedän, että se tulee olemaan minulle tosi kova paikka. Haastetta tulee olemaan.

Kiitos vielä kerran järjestäjille, vapaaehtoisille, kannustajille ja kanssakilpailijoille. Toivottavasti Hertsikan Vahvin tulee myös ensi vuonna!

CrossFit Herttoniemen tuore maalaus on Nea Kivelän käsialaa. Niin hieno!

Kuvat: Jan-Markus Helin / ig: @jammarx