Reissut

Talviurheilun onnea

Levin huipulla

Tiedättekö sen tunteen, kun on ollut niin hauskaa, ettei siitä meinaa millään palautua? Kävimme viime viikolla lomailemassa Levillä ja kun katselen näitä kuvia, tulee vaan niin hyvä mieli.

Olen ehdottomasti talven lapsi. Nautin lumesta ja saan vaan niin kiksit, kun maa on valkoinen. Se on minulle myös sellainen mielenrauhan asia. Kun talvella on lunta, asiat ovat minusta silloin niin kuin pitääkin.

Levillä ei ollut puutetta lumesta. Meneillään oli kirpakat talvikelit, joten pääsin ihan omaan elementtiini. Puin päälle kolmet housut, kolmet sukat ja kaksi takkia. Talviurheilussa pukeutuminen on ratkaisevaa, ja siinä luotan huolelliseen kerrospukeutumiseen. Tällä setillä tarkeni juuri ja juuri.

Rinteeseen välineeksi valikoitui sukset. Minun tehtäväni oli opettaa ensin matkakumppani uudestaan laskettelemaan lapsuuden rinnekokemusten jälkeen. Muistelimme kääntymistä ja pysähtymistä lastenrinteessä. Oppilas oli kerrassaan erinomainen, eikä opetustuokion tarvinnut kestää kuin noin kymmenen minuuttia. Sitten ei muuta kuin ankkurihissillä ylös rinteeseen.

Levin lumiput
Tykkylunta rinnereitillä.

Tavoitteemme oli päästä tunturin toiselle puolelle. Olimme nousseet ylös tunturin pohjoispuolelta. (Se meni hienosti, oppilas selvisi jokaisesta ankkurihissihaasteesta täysin puhtaalla suorituksella.) Siirtymäreittiä piti laskea gondolihisseille ja nousta sillä uudestaan huipulle. Sieltä pääsi etelärinteille, joka on valoisa, pitkä ja loiva rinne. Hurjille löytyy kumpareita ja isojakin hyppyreitä.

Levin laskijat
Laskijat varusteissa. Kylmä oli, naama piti kokonaan suojata.

Ehkä parasta laskettelussa on se, kun tavoittaa sellaisen flow-kokemuksen, jossa vauhti on hyvä ja eteneminen käy kuin itsestään. Ja sitten tietysti maisemat.

Levillä korkeuseroja on sen verran, että olimme huipulla pilvien yläpuolella. Alhaalla saattoi olla pilvistä ja ylhäällä taas paistaa jopa lämmittävä aurinko.

Levin tunturinäkymä
Välillä henki salpaantui maisemien takia.

 

Levin valo
Kuvan laskettelijalla on tilanne hallussa. Hän vain nauttii valosta ja näkymistä koko kehollaan.

Pakkanenkin hellitti myöhempien päivien aikana. Oli niin mahtavaa aamulla herätä, lähteä koko päiväksi ulos ja iltaisin saunoa sekä leputtaa voipuneet jalat taas seuraavaa päivää varten.

Maailman hitain hiihtoretki

Kokeilimme myös ihan vähän toisenlaista tapaa nauttia suksista. Otimme päiväksi alle ehdat perinteisen hiihdon sukset ja teimme hiihtoretken salille.

Vähän puuskuttaa, tekniikka ei ihan hallussa.

Hiihtäminen se vasta meditatiivista onkin. Vauhti perinteisillä karvapohjasuksilla ei päätä huimaa ja hyvä, ettei valuttu ylämäessä taaksepäin. Sisäistä Pärmäkoskea ei löytynyt. Todettiinkin hyvin pian, että todennäköisesti olisimme olleen kävellen nopeammin perillä.

Toisaalta minnepä meillä olisi ollut kiire. Suksi kuitenkin luisti ja samalla ehti ihailla talvista metsää ja hitaasti ohitettujen puiden naavoja. Naavat eivät kasva saastuneessa ilmastossa, joten ainakin sitä tiesi puuskuttavansa puhdasta ilmaa.

Levin hiihtomaisemat

Hitaudesta huolimatta ehdimme eksyä. Yhtäkkiä huomasimme olevamme taas gondolihisseillä, olimme siis hiihtäneet ohi. Käännyimme sieltä takaisin hieman erikoista reittiä pitkin seikkaillen. Siinä vaiheessa toppahousunikin repesivät haaroista! Eivät onneksi kokonaan tai täysin läpi, mutta selvästi ne olivat joutuneet hiihtolomalla kovalle kulutukselle.

Viimein löysimme perille. Hiihto oli käynyt oikein hyvästä alkulämmittelystä. Oli hassua kantaa sukset sisälle ja laittaa ne nurkkaan treenin ajaksi jemmaan, mutta onneksi nyt oltiin Lapissa.

Sali oli kiva paikka, kerron siitä myöhemmin lisää. Treenin jälkeen söimme hiukan ja lähdimme lenkin kautta majoitusta kohti. Koko hiihtoretki ei ollut varmaan kuin kymmenisen kilometriä, meiltä meni siihen koko päivä. Kumpikaan meistä ei valittanut, sillä se oli mahtava tapa nähdä erilaista puolta Levistä. Hitaus tuntui lopulta kuuluvan siihen hyvin tärkeällä tavalla.

Hiihto Immeljärvellä
Immeljärven latu.

Minulle tämä viikko jää kyllä mieleen ulkoilmasta, talviurheilun riemusta ja ihan silkasta kunnioituksesta kaunista luontoa kohtaan. Olen pakahtunut talvesta ja ladannut akkuni hyvin. Jos sinulla on hiihtoloma edessä, toivon, että se tuo sinulle samanlaisen kokemuksen.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *