Hyvinvointi

Kuinka ryhdyin taas lukemaan kirjoja iltaisin

Luen taas kirjoja

Olen löytänyt viime aikoina lukemisen uudestaan. Se edellytti kuitenkin erilaisia muutoksia arjessani. Kaikki on ollut sen arvoista.

Kirjojen lukeminen on ollut tauolla, koska minulla “ei ole ollut aikaa” lukea. Todellisuudessa aikaa on ollut, mutta olen käyttänyt sen huonosti, varsinkin iltaisin.

Useana iltana aikaani ovat vieneet puhelimen ihmeet ja televisio. Televisiosta huomiota ovat syöneet erilaiset Netflix-sarjat ja tietysti MasterChef Australia, joka on kyllä yksiselitteisesti paras ohjelma, mitä vaan voi treenien jälkeen katsoa. Hyväntuulista ruokaohjelmaa koko ajan nälkäiselle crossfit-urheilijalle, unelma!

Jossain vaiheessa roikkuminen somessa ja koukuttavat sarjat alkoivat viivästyttää rauhoittumista lähemmäs puoltayötä. Aloin saada sellaisia ajatuksia, etteivät ne tuoneet oikeasti hyvää oloa omaan arkeeni tai hyvinvointiini. Ne vain näennäisesti nollasivat aivojani, mutta myös pitivät vireystilaa yllä. Tarvitsin silti aina tunnin tai kaksi rauhoittuakseni. Syynä todennäköisesti on laitteiden suoltama kirkas valo, joka menee suoraan silmän fotoreseptoriin. Aivan upea sana.

Oli siis muutosten aika. Aloitin syksyn puolella oikeasti sillä, että jätin yöksi puhelimen lataukseen keittiöön. Näyttö himmeäksi mahdollisimman aikaisin. Lentokonetila päälle klo 22 mennessä.

Joskus olen selannut puhelinta vielä sängyssä ennen nukkumaanmenoa ja se on kyllä aina virhe. Puhelimen ihmeistä löytyy kaikenlaista mieltä kiihdyttävää. Rauhoittuminen saattaa viivästyä monta tuntia, jos katselee hauskoja fail-videoita pitkälle iltaan. Tai testailee kiinnostavia filttereitä.

Väsyneenä nollat taulussa ei ajatus ihan kulje.

Television ja etenkin sarjojen pois jättäminen oli vaikeampaa. Se vaati kumppanin kanssa yhteisen päätöksen, että emme enää katso sarjoja tai televisiota arki-iltoina.

Tämä jouluna tehty päätös on osoittautunut erittäin toimivaksi. Aluksi pelotti, että elämään tulee ammottava tyhjiö. Olen saanutkin huomata, että vapaus erilaisista sarjoista on tuntunut todella hyvältä, jopa paremmalta kuin koukuttavan sarjan jännitys.

Viikonloput ovat olleet meille sitä vapaata aikaa, jolloin televisiota, sarjoja ja leffoja voi halutessaan ahmia. Tässä on kuitenkin käynyt niin, että viikonloppuisin on ollut muuta tekemistä, ja sarjat ovat jääneet entistä vähemmälle.

Mikä parasta, olen päässyt rauhoittumaan iltaisin yhä aikaisemmin. Rauhoittuessa on tuntunut todella luontevalta tarttua johonkin kirjaan. Lukemisesta on tullut mukavaa ja päivällä saatan ihan odottaa, koska pääsisin jo taas lukemaan.

Lukeminen on myös terveellinen vaihtoehto televisiolle. Aivotutkija Markku T. Hyypän mukaan lukeminen pidentää elämää jopa enemmän kuin liikunta tai terveellinen ruokavalio. Lukeminen, liikunta tai terveellinen ruokavalio eivät tietenkään sulje toisiaan pois, mutta minusta ne toimivat hyvässä tasapainossa, kun etsitään enemmän hyvinvointia omaan arkeen.

Lukeminen sopii urheilun kanssa erinomaisesti yhteen, sillä molemmat tarjoavat omalla tavallaan älyllistä haastetta ja myös läsnäoloa. Lukeminen ruokkii Hyypän mukaan kanssaihmisyyttä ja sosiaalisuuden tunnetta. Etenkin kaunokirjallisuuteen syventyessä ihminen on läsnä toisen ihmisen maailmassa.

Lukeminen on urheilulle aivan loistavaa vastapainoa. Se palauttaa paremmin kuin kiihdyttävän sarjan tai herkullisen jälkiruuan valmistumisen seuraaminen.

Lukuhetken mittaan kainaloon saattaa työntyä kaikenlaista seuralaista.

Oman lukuharrastuksen voi käynnistää eri tavoilla. Aivan loistava inspiraation lähde on Helmet-lukuhaaste, jossa tarjotaan 50 erilaista tapaa valita seuraava luettava kirja. Listasta voi valita minkä tahansa ja ruksia kohtia pois yksitellen.

Helmet-lukuhaasteen ensimmäinen kohta on “Kirjassa muutetaan”. Sattumoisin tartuin tämän kohdan täyttävään kirjaan viime viikolla, kun etsin meidän omasta kotikirjastosta luettavaa. Valitsin hyllystämme Ville Haapasalosta kertovan pokkarin “Et kuitekaan usko…“, jonka on kirjoittanut Kauko Röyhkä.

Pyörähdin sen kanssa sänkyyn lukemaan. Avomieheni huomasi, mikä kirja minulla oli. “Toi on ihan sairaan hyvä kirja!” Kohta hän luki minun vieressäni parhaita kohtia ja hekotteli. Kyllästyin tähän hyvin nopeasti ja sovimme, että luen kirjaa hänelle ääneen. Voimme silloin nauraa sitten edes samaan aikaan.

Näin meille syntyi puolivahingossa parisuhdettakin lujittava tapa.

Toisaalta. Nyt olemme melkein samassa tilanteessa kuin aiemmin, mutta hieman eri tavalla. “Voitko lukea vielä sen seuraavan luvun?”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *