Treenit

Venyttelytraumoja

lacrosse-pallo ja putkirulla

Olen kokenut aina alemmuutta notkeudesta. Tyttöjen koululiikunnassa piti aina venytellä ja päästä jos jonkinmoisiin sulokkaisiin asentoihin. Huomasin jo pienenä hyvin nopeasti, että muut olivat paljon notkeampia kuin minä.

Siinä missä muut tytöt saivat pään polviin, minä jumitin jossain hyvin kaukana. Kaikenlainen varpaisiin ylettäminen oli minulle aivan mahdotonta. Turhauduin todella helposti. Oma jäykkyys jopa nolotti minua.

Liikunnanopettajan ratkaisu tähän oli hokea, että minun pitäisi vaan venytellä. Miksi olisin venytellyt, kun jäykkyyteni nolotti minua jo valmiiksi?

Pienenä en harrastanut ohjattua liikuntaa. Siispä en koskaan oppinut, mitä hyötyä venyttelystä on tai miten se auttaa minua ihan arkielämässä. Siitä ei tullut minulle koskaan rutiinia.

Opiskeluaikana nakuttelin esseitä todella huonoissa asennoissa. Vasta kun niskani olivat niin jumissa, että minua alkoi huimaamaan, menin ensimmäistä kertaa hierojalle. Oli melko pökerryttävä sensaatio, kun veri humahti takaisin kiertämään aivoissani.

Aloitin siis niskavenyttelystä ja hieronnasta. Hieronta tehosi minuun äkkiä, vaikka hierojakin aloitti työnsä aina päivittelemällä kiviniskojani. Tajusin ensimmäistä kertaa, mikä ero olla jumissa ja ei-jumissa.

Siltikään en venytellyt esimerkiksi jalkojani tai selkääni, paitsi satunnaisesti teatteritreeneissä. Vasta kun ryhdyin treenaamiaan puolimartonia varten, aloitin hiljaa ja ujosti. Tästä on kolme vuotta.

Crossfitin aloittamisen myötä olen oppinut notkeudestani hyvin paljon enemmän. En nimittäin ole synnynnäisesti niin nolon jäykkä kuin olin ajatellut. On totta, että takaketjuni kinnaa, mutta esimerkiksi syväkyykkyyn pääseminen on minulle todella helppoa.

Opin myös, että kehonhuolto ja liikkuvuusharjoittelu on muutakin kuin kiusallisia spagaateja ja varpaisiin kurottamista. Harjoitteet ovat monipuolisia ja niissä käytetään luovalla tavalla kuminauhoja, putkirullausta, lacrosse-palloa ja niin edespäin. Venyttely saattaa olla jopa dynaamista! Siis dynaamista venyttelyä, eikä hiljaista, pitkää, tylsää paikallaanoloa! Kunpa olisin tiennyt siitä kouluikäisenä.

“Tämä ihan oikeasti on äidin pallo.”

Ehkä parasta on myös se, että olen vihdoin löytänyt kohtalotovereita. Lajin parissa on myös muita, jotka eivät ole joogi-tasoisia venyttelijöitä. Hekin ovat tästä huolimatta ihan terveitä.

En ole tuomittu jäykäksi, liikkuvuusharjoittelu tehoaa minuunkin. Olen saanut olkapäitäni ja rintarankaani auki. Toki näitä voisi venytellä aina enemmän.

Joku fysioterapeutti joskus totesi, että minulla on “naiseksi hyvin jäykkä kudostyyppi”. Se on jäänyt mieleeni, koska kuulin kudostyypistä silloin ensimmäisen kerran. Että ihanko kudostasolla poikkeava nainen? Mutta senhän minä oikeastaan tiesinkin.

Toisaalta jäykkä kudostyyppi on hyvä asia, sillä se suojelee yliliikkuvuudelta ja siihen liittyviltä loukkaantumisilta. Kaikella on siis puolensa.

Pienenä olisin arvostanut, jos joku olisi kertonut, että olemme myös liikkuvuuden suhteen erilaisia. Minun vahvuudet piilivät kyykkysyvyydessä, mutta enpä muista, että sitä olisi tyttöjen liikunnassa testailtu.

Sanotaanko nyt siis näin, että notkea en ole. Mutta liikkuvuutta treenaan ja siinä olen kehittynyt. Tässä kuussa aloitin Mobility-tuntien pitämisen Helsingin Konalassa CrossFit 10K:lla. Mobility-tunneilla tehdään kehonhuoltoa ja liikkuvuutta parantavia harjoitteita. Olemme rullailleet, käyneet jumipallolla lihaksia läpi – ja venytelleet! Jos tai kun jumeja on, niitä on mukava availla yhdessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *