Hyvinvointi Treenit

Ajatukset treenin aikana

Ajatukset treenin aikana

Matkataan hetkeksi pään sisälle. Mitä oikein ajattelet treenaamisen aikana?

Oma vastaukseni äkkiseltään olisi, että en yhtikäs mitään. Urheillessa ajatukset nollaantuvat, voi keskittyä hetkeen ja ryskätä menemään. Mitä vähemmän ajattelee, sitä paremmin treeni kulkee?

Kunpa se olisikin noin. Todellisuudessa jokainen ajattelee ja puhuu itselleen jatkuvasti. Se, mitä tai millaisia ajatuksia päässämme pyörii, vaikuttaa jopa ratkaisevasti onnistumiseen.

Tuletko itse ajatelleeksi, minkälainen ääni sisälläsi puhuu varsinkin silloin, kun olet haasteen tai uuden asian edessä?

Kaikenlaiset mentaalivalmennukset perustuvat siihen, että suorituksen aikana syntyviä ajatuksia harjoitetaan oikeaan suuntaan ja että ne otetaan oikeassa hetkessä käyttöön voimavarana. Minusta tämä on tavattoman kiinnostavaa.

En todellakaan osaa järjestää mieltäni aina tsemppaamaan itseäni. Sen kuitenkin olen huomannut, että ajatusten “tyypillistämisestä” on minulle apua. Jälkikäteen muisteltuna tyypillistetyt ajatukset saattavat tuntua jopa koomisilta.

Joskus treeni ei vastaa yhtään sitä, mitä odotti. Silloin se lyö vasten kasvoja ja äänessä on ihmettelijä-tyyppi:

Miksi tää tuntuu raskaalta? Minkä takia, mitä ihmettä tapahtuu? Miksi tämä on tällaista? Miksi minä ylipäätään teen tätä?

Ihmettelijän jälkeen tulee selittäjä, jolle kelpaa kaikenlaiset syyt:

Soutulaitteeni ei ole juuri nyt oikeassa asennossa. Levyt eivät ole harmoniassa keskenään. Minulla on väärät sukat jalassa. Hiukseni ovat väärin laitettu. En päässyt lempipaikalleni.

Joskus taas on niin sanottu kaihoisan viulun päivä. Esimerkiksi silloin kun tempaus tai tuplat eivät onnistu. Ensin tulee luovutusmoodi:

Ei oo välii. Ei tälläkään ole väliä. Ihan sama.

Sitten se alkaa. Kaihoisa viulumusiikki alkaa soida ajatusten taustalla:

Olisihan se pitänyt arvata. Olisi pitänyt tietää, ..että tää on mun elämä. Joka päivä. Yhtä epäonnistumista hetkestä toiseen.”

Näitä päiviä on kaikilla. Tähän auttaa, että käy kotona syömässä ja itsekseen mutisemassa, että lopettaa koko lajin. Sitten nukkuu yön yli ja jatkaa seuraavana päivänä harjoituksia.

Olen huomannut, että huonot äänet ovat valloillaan silloin, kun on epävarma, hiukan apea tai peloissaan. Sellaisessa mielentilassa huomio ajelehtii helposti muihin asioihin. Yhtäkkiä saattaa lipsahtaa tarkkailemaan liikaa, missä muut esimerkiksi menevät tai sitten ajatukset painavat yleisesti omaa itsetuntoa alaspäin. Silloin mielen valtaavat helposti lyttäävät äänet ja paniikkiajatukset.

Kaikki muut menevät jo paitsi sinä. Et todennäköisesti tule selviämään tästä.

Huonoille äänille on pakko laittaa heti stoppi. Jos niiden antaa toistua, ne alkavat pahimmassa tapauksessa kietoutua käsitykseen itsestä ja omista kyvyistä. Varsinkin sellaiset lopulliset tuomioajatukset, kuten “olen liian heikko” tai “en opi tätä koskaan” ovat myrkkyä!

Ihan samalla tavalla kuin ihmisen on mahdollista oppia jotain uutta, niin pystymme oppimaan myös huonoja asioita. Ei siis ole missään nimessä sama, mitä toistamme itsellemme.

Ajatusten tyypillistäminen toimii omalla kohdallani, sillä se auttaa ajatusten tunnistamisessa. Huonoja ajatuksia ei pysty mitenkään täysin kieltämään tai blokkaamaan. Kun joku huono ajatustyyppi tulee, tiedän, että se viipyy hetken ja menee sitten pois. Keskittyminen kannattaa negatiivisten ajatusten sijaan siirtää positiivisiin, hyödyllisiin ajatuksiin.

CrossFitin juuri aloittaneille alkeiskurssilaisille olen syksyn mittaan yrittänyt puhua kannustuksen merkityksestä. Kyky kannustaa muita kertoo meistä paljon urheilijana. Itsensä kannustaminen on yhtälailla tärkeää eikä itseään saa missään nimessä puhua tonttiin edes ohimennen. Jos lipsahtaa se klassinen: “En osaa”, niin se on äkkiä korjattava “..vielä!” Ihan tämän pienen asenteenmuutoksen omaksuminen vie todella paljon eteenpäin. Minulla on tästä omakohtaista kokemusta, mutta linkki siihen tarinaan löytyy vasta postauksen lopusta.

Olemme kaikki vastuussa siitä, että luodaan yhteinen onnistumisen ilmapiiri. Se lähtee siitä, miten puhumme itsellemme.

Mitkä sitten ovat niitä toimivia ajatuksia? Omalla kohdalla on pari selvää toimivaa kikkaa.

Joskus, kun kuormaan tankoon enemmän kuin koskaan ennen tai yritän tehdä jotain uutta, minua hieman pelottaa. Ego hiipii tielle ja oleminen uuden edessä on epämukava. Silloin kaivataan rohkaisevaa ääntä. Kaikista paras ajatus epävarmuuden hetkellä on:

“Sä et voi hävitä. Sulla ei ole mitään hävittävää. Kokeile.”

Juoksussa pystyn psyykkaamaan itseni menemään nopeammin yhden selkeän mielikuvan avulla. Tämä voi kuulostaa nyt todella omituiselta, mutta toimivassa mielikuvassani työnnän itseäni selästä eteenpäin. Se on mulle yllättävän voimakas mentaalinen apu. Pystyn helposti tuntemaan työnnön selässäni ja silloin pääsen nopeammin eteenpäin.

Parasta olisi, että päässäni ei olisi muita kuin neuvova, rauhoittava ja varma ääni, joka antaa ohjeita. Sellainen, joka suhtautuu haasteisiin aina fiksusti, kehottaisi keskittymään ja muistuttaisi:

“Sinulla on kaikki mahdollisuudet onnistua. On hyvin todennäköistä, että kaikki menee tosi hyvin. Pidä hauskaa.”

Että muistaisin nauttia siitä, mitä olen tekemässä juuri siinä hetkessä. Että minua ei paina tulossa olevat asiat tai se, mitä ympärillä tapahtuu, vaan teen siinä hetkessä parhaani iloisin mielin. Harjoittelun ilo on aina tärkeää löytää, vaikka se ei ole aina helppoa.

Itsensä kannustaminen on taito, jota pitää harjoitella. Sitä voi miettiä, miten treenin aikana kannustaisit omaa hyvää kaveriasi, jonka todella toivot onnistuvan. Millä sanoilla, millä ajatuksilla voisit auttaa? Mikä taistelukappale päässäsi soi?

Mikä parasta, kun mokaa tai pahasti epäonnistuu salin ulkopuolella, sen taidon voi ottaa käyttöön. Jos on oppinut jotain kautta puhumaan itselleen rohkaisevasti, siitä todennäköisesti on apua läpi elämän.

Tässä myös aiheeseen liittyen aiempi postaukseni En osaa, en pysty”

Jos tämä oli sinusta mielenkiintoista, seuraa blogia Facebookissa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *