CrossFit Hyvinvointi

Harrastajahaastattelu: rohkea Marjaana

Harrastajahaastattelut saavat jatkoa. Tällä kertaa haastattelussa on Marjaana Remander, joka treenaa CrossFit Herttoniemessä.

Marjaana rikkoo hyvin monia ennakkokäsityksiä stereotyyppisestä crossfit-urheilijasta. Kun rohkaistuin kysymään häntä haastatteluun, kävi ilmi, että Marjaanalla on hyvin painavaakin asiaa jaettavaksi. Hänen taustallaan on vakava sairastuminen, jonka läpikäyminen on laittanut elämää koskevia palasia hiukan uudenlaiseen perspektiiviin.

Kerro hieman itsestäsi ja kuvaile taustaasi. Mistä tulet ja mitä teet?

Tulen Etelä-Pohjanmaalta ja työni lento- ja merirahdin parissa on pitänyt elämäni kiireisenä lentokentän liepeillä.

Olen mieleltäni ikuinen nuori ja innostun helposti uusista asioista. Toisaalta minussa asuu myös pieni mukavuudenhaluinen laiskuri ja senpä takia jouduin ennen crossfitiä tsemppaamaan itseäni liikunnan pariin tosi paljon. Hyvä ruoka ja varsinkin kaikki makea on minun kohtaloni.

Milloin aloitit crossfitin ja kuinka usein harjoittelet? Harrastatko muita lajeja?

Aloitin maaliskuussa 2015, kun satuin huomaamaan helmikuussa, että Herttoniemessä alkaa on ramp -kurssi. Lähdin mukaan ihan nollasta avoimin mielin. Käyn boxilla noin 3-5 kertaa viikossa, vähän vaihdellen. Alussa jatkoin myös samanaikaisesti pitkäaikaista pilates-harrastustani, mutta lopetin sen vuosi sitten.

Mikä sai sinut valitsemaan juuri crossfitin?

Työkaveri oli yrittänyt kaupata minulle crossfitiä jo puolisen vuotta. Hän sai minut ylipuhuttua hokemalla joka päivä, että kaiken voi skaalata. Nyt mietin, että olinpas minä rohkea, kun aloitin. Se, että en tiennyt lajista liikaa, piti aloituksen helppona. Ajattelin kyllä, että ei minusta koskaan saa mitään painonnostajaa, kun en ole mikään extreme-ihminen missään suhteessa.

Marjaana ja tempaus

Ja nyt teet painonnostoa viikoittain. Ajatteletko niin edelleen?

Nyt painonnosto kiinnostaa minua yhä enemmän ja alun pelot liiaksi kasvavista lihaksista naurattaa. On ollut hieno huomata, miten oma tekniikka on kehittynyt ja liikkeet alkavat napsahtamaan kohdalleen. Oma ajatusmaailma ja asenne painonnostoa kohtaan on muuttunut, ja en pidä sitä enää ollenkaan köriläs-toimintana, niinkuin ennen

Olet masters-ikäinen urheilija. Miltä crossfit-harrastus näyttää sinun silmin?

Olen joutunut tekemään tosi paljon töitä, että olen löytänyt säännöllisen treenausrytmin, sillä ainakin palautuminen on ollut minulle ihan mysteeri. Varmasti alussa treenasin liikaa, sitten jossain vaiheessa liian vähän, mutta nyt tuntuu, että treeni kulkee sopivasti, eivätkä lihakset ole jatkuvasti kipeät.

Sinulla on myös rintasyöpätausta. Kertoisitko hieman siitä? Millaisen diagnoosin sait ja kauanko siitä on?

Löysin sattumalta oikeasta rinnasta kaksi herneen kokoista palleroa marraskuussa 2011 ja menin heti seuraavana päivänä mammografiaan. Siitä alkoikin sellainen 6 kuukauden tapahtumien vyöry. Viikon päästä olin jo sopimassa leikkausaikaa joulukuulle 2011. Jatkohoitojen ja pienien korjausleikkausten jälkeen 2012 toukokuussa palasin takaisin töihin.

Tänä vuonna tammikuussa olin viimeisessä 5-vuotis jälkitarkastuksessa. Yksi elämänvaihe on taas koettu ja läpikäyty.

Miten voit nyt?

Kiitos kysymästä, voin sairaan hyvin! 😉 Olen erittäin onnellinen, että olen itse halunnut ja pystynyt vaikuttamaan omaan jaksamiseen liikunnan avulla.

Kuvailisitko, millä tavoin sairaus vaikutti elämääsi? Muuttiko se jotain?

Heti leikkauksen jälkeen olin tosi innokas aloittamaan kuntoilun, ja terveellisistä elämäntavoista tuli entistä tärkeämpää. Janosin kaikenlaista tietoa ravinnon ja kemikaalien vaikutuksesta syövän syntyyn.

Aloitin epäsäännöllisen säännöllisen meditoinnin ja yritän aktiivisesti olla stressaamatta liikaa. Jollain tasolla uskon siihen, että liiat huolet pakkautuu rintaan ja aiheuttaa syöpää. Ei se ehkä niin ole, mutta kun en muutakaan syytä ole keksinyt oman sairauteni syntyyn, niin sillä olen päässyt eteenpäin.

Saitko jostain vertaistukea?

Sairasloman aikana en halunnut hirveästi puhua tai jakaa asiaa. Keskityin vain lepäämiseen ja koin, että aika oli kuitenkin suureksi osaksi tulosten odottamista. Tuntui, että en voinut kuitenkaan koskaan kenellekään kertoa mitään varmaa. Minusta oli helpotus olla vain omissa oloissa. Vertaistukea sain töihin palattuani kahdelta muulta työkaverilta, jotka olivat kokeneet saman.

Onko jotain asioita, jotka on sinun on arjessasi otettava huomioon sairauden takia?

Vuosi, pari leikkauksen jälkeen tuntui, että jätin liikkumatta heti, kun leikkausarvet vähänkään kiristivät, kun pelkäsin, että sattuu. Nyt en huomaa enää mitenkään, enkä edes muista sitä. Toki oikeaa kättä pitää aktiivisemmin venytellä, sillä leikkauksen jälkeen se on kainalosta vähän jäykempi.

Mistä sait voimaa diagnoosin saatuasi? Entä mistä saat voimaa nyt?

Kun sain tietää diagnoosin, ajattelin ensimmäiseksi, että onneksi se tuli minulle, sillä tiesin, että minä selviän tästä. Jostain käsittämättömästä syystä koin, että olin ansainnut kohtaloni ja olin samalla kiitollinen, sillä tiesin jaksavani.

Nyt saan voimaa crossfitista, ystävistä, elävästä musiikista ja luonnosta.

Marjaana ja painot

Mikä motivoi sinua urheilussa?

Tulokset motivoivat! Vaikka olen urheillut, tai sanoisinko kuntoillut, koko ikäni, missään muussa lajissa en ole saanut tällaisia tuloksia aikaan. Olen joutunut monta kertaa muuttamaan omaa asennettani siihen, että myös minä voin kehittyä. Epäilen vieläkin toisinaan itseäni. Oman itseni voittaminen ja epämukavuusalueelle meneminen on ollut jatkuvasti palkitseva asia.

Onko crossfitissä jotain, jonka koet haastavan sinua erityisesti?

No, erityisesti juokseminen on minulle kaikkein haastavinta. En vaan saa kinttujani nopeampaan liikkeeseen, heh.

Mikä lajissa palkitsee? Mikä on parasta?

Lajissa palkitsee kunnon hiki. Nautin siitä, että joka päivä on erilainen ja tuloksia kirjatessa huomaa kehityksen.

Millaista on olla wodeilla muiden, eritasoisten urheilijoiden kanssa? Onko seura hyvä vai huono juttu?

Wodeissa on parasta, kun saa treenata hyvässä seurassa. Se kannustaa itseänikin ja minä saan voimaa ja tsemppiä myös muiden onnistumisesta. Tulee tunne, että jos jotain ei itse osaa, niin sitä pitää vaan harjoitella.

Marjaana ja käsilläseisonta
“Käsilläseisonta oli sellainen juttu, jota aluksi pelkäsin.”

Onko jotain, mitä toivot tulevaisuudelta? Mistä asioista haaveilet?

Crossfit-tulevaisuudelta toivon, että saan harrastaa ilman loukkaantumisia, mutta henkilökohtaisesti haaveilen vielä joskus rakentavani oman talon. Ai niin, ja ensimmäinen leuanvetokin pitäisi joskus saada.

Minkä viestin haluaisit välittää muille? Ja kenelle erityisesti?

Sille, joka miettii, voisiko aloittaa crossfitin yli 50-vuotiaana, niin sanoin, että voi ☺  Muutoksessa on aina mahdollisuus ja muutos lähtee itsestä. Niin – ja kaiken voi skaalata 😉

Naisille ennen kaikkea muistutus, että tutkikaa rinnat säännöllisesti ja käykää mammografiassa. On hyvä käydä ensimmäisen kerran jo 40-vuoden iässä, vaikka kunnalliset seulonnat esimerkiksi Helsingissä alkavat vasta 50-vuoden ikäisenä.

Marjaana ja Roosa nauha

Kiitos Marjaana!

Lokakuu on kansainvälinen rintasyöpätietoisuuden kuukausi. Roosan väristä nauhaa käytetään kansainvälisesti rintasyövän vastaisen taistelun symbolina. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys on parhaillaan meneillään. Roosa nauha -päivää vietetään 13.10.2017.

Elämää ei kannata kuluttaa jahkailuun. Liikkumisen aloittaminen on aina hyvä päätös. Katso lähimmän crossfit-salin on ramp -kurssit ja anna mennä!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *