CrossFit Kisat

Kisaraportti: KuntoKarkelot 2017

Jee, kisat ohi! Niistä jäi todella hyvä fiilis. Tunnelma oli kohdillaan ja omat suoritukset olivat tasaisen varmoja. Oma tavoitteeni oli huomata kehitystä ja osata nauttia tunnelmasta. Molemmat toteutuivat!

KuntoKarkelot järjestettiin siis Mikkelissä viime viikonloppuna perjantaina ja lauantaina. Oma sijoitukseni oli 22, mihin olen todella tyytyväinen. Naisten avoimessa sarjassa oli huimat 73 osanottajaa. Tapahtuma oli kasvanut niin osallistujamäärältään kuin pituudeltaan. Moni oli tullut uudestaan kisaamaan, ja vuoden aikana saavutettu kehitys näkyi yleisesti. Taso oli kova!

Seuraa oma pieni kisaraportti lajeittain:

Laji 1

1000 m soutu + 1000 m “hölkkä”

KuntoKarkeloiden avauslaji näytti paperilla suoraviivaiselta, mutta kisojen alla paljastui, että tiedossa on jälleen kerran sotilasesterataa! Laji alkoi 1000 m:n soudulla, josta lähdettiin radalle. Ylitettävänä oli seinää, kannettavana hiekkasäkkiä ja ryömintää. Tänä vuonna koko rataa ei kierretty, vaan ainoastaan valikoidut osat.

Tonnin soutu -ilme.

Itseäni jännitti viime vuoden nemesis eli korkea betoniseinä, jonka ylittäminen ei ollut silloin lähelläkään onnistumista. Jokaisesta ohitetusta esteestä seurasi sakkolenkki. Olin päättänyt juosta kohti seinää täysillä silläkin riskillä, että unohdan hypätä. Seinän lähestyessä tein oikein ylimääräisen kaarteen, jotta pääsen hyökkäämään sen kimppuun suoraan edestä.Homma onnistui, sain reunasta kiinni ja kampesin itseni esteen päälle.

Toinen osuus suunnitelmasta oli tulla alas niin äkkiä kuin mahdollista ja mieluummin aina naama kuin pylly menosuuntaan. Siinä oltiin taas vastakkain oman korkean paikan kammon kanssa, mutta onnistuin melko hyvin. En joutunut radalla kertaakaan sakkolenkeille ja jotkut esteet menivät lennokkaasti. Mitä nyt kompastuin tyylikkäästi ennen hiekkasäkkien kanto-osuutta.

 

Selvisin lopulta maaliin aikaan 11:45. Kisat tuli startattua ihan hyvin, sijoituksella 18.

Oma heikko juoksukunto näkyi naamasta. Olin ihan puhki!

Laji 2

Rinnalleveto

10 x 55/35
8 x 65/45
6 x 75/50
4 x 85/55
2 x 95/60

Time cap 5 min

Tässä lajissa tiukka aikaraja jännitti eniten. Ladder eteni samalla tangolla, johon kilpailijan piti itse vaihtaa nostojen jälkeen painot. Kertasin melko monta kertaa, miten painot tulee vaihtaa nostojen välissä. En halunnut sekoilla.

Suoritus oli tasaisen varma, jossa jokainen sekunti ratkaisi. Kohti aurinkoa edettiin. Laji oli nopeasti ohi: aika 4:10, mikä riitti sijoitukseen 37. Omalla kohdalla tällaisessa barbell cyclingissä on vielä kohennettavaa, jolloin liikuttelusta saisi ylimääräisiä sekunteja nipistettyä. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen. Tuomari oli aivan huippu, heiteltiin siinä omat tsemppitervehdykset tuloksen kuittaamisen päätteeksi.

Olin ensimmäisen päivän jälkeen kokonaistilanteessa sijalla 28. Fiilis oli väsynyt, mutta tyytyväinen. Oikea käsi oli viikon tyylin mukaisesti koko ajan puutunut, mutta muistin sen oikeastaan ainoastaan lajien välissä ja illalla. Se ei tuntunut haittaavan suorituksia, mistä olin kyllä todella iloinen!

Laji 3

12 min amrap

2 burpee boxjump
3 thruster 50/35
2 pull up
3 thruster
4 burpee boxjump
3 thruster
4 pull up
3 thruster
6 burpee boxjump
3 thruster
6 pull up …

Lauantain ensimmäinen laji oli someäänestyksen tulos. Vaihtoehtoina oli laji joko kevyemmillä thrustereilla 35/25 kuudella toistolla tai raskaampia thrustereita 50/35 kolmella toistolla. Raskaampi setti voitti äänestyksen selkein lukemin, ja äänestin sitä itsekin.

“Rep?”

Tässä lajissa näkyi oma epävarmuus kippileukojen kanssa. Muuten boksihypyt, burpeet ja thrusterit menivät hyvin ja oikeastaan nuo kolme ovat liikkeinä mukavuusaluetta. Ehdin seitsemännelle kierrokselle, jossa ehdin tehdä burpee boxjumppeja 11 kpl. Päivä alkoi siis ihan vahvasti lajisijoituksella 13.

Laji 4 a + b

a: 80 m kelkan työntö, 2 min time cap

3 min lepo

b: 40 m kelkan veto + 40 m kelkan veto, vapaa tyyli, 5 min time cap

Tämä laji iski suoraan vasten kasvoja. Myöhemmin koko juttu nauratti, mutta ei niinkään lajin aikana.

Kävin etukäteen kokeilemassa kelkkaa, jolloin ajattelin, että tiedossa on hyvin nopea sprintti. Olin valmistautunut antamaan jaloistani kaiken voiman ja puskemaan kelkkaa niin nopeasti kuin mahdollista.

Ensimmäisessä osiossa kelkkaa työnnettiin tyhjänä. Kun odotin kilpailijakontrollissa omaa vuoroa, näin miten edellinen lähtöryhmä juoksi kelkkojen kanssa hirmuista vauhtia. 40 metriä vain lennähti. Ajattelin, että okei, tässä mennään oikeasti lujaa.

Menin omalle paikalle. Matti antoi viime hetken tsempit olan takaa: ”Hyvä Ellu. Se on 30 sekuntia. Aivan täysii! Anna mennä!”

Lupa tuli ja kävin kelkan kimppuun. Se lähti liikkeelle ja vauhti alkoi hidastua välittömästi.

Tungin kelkkaa eteenpäin raivolla. Talla oli aivan pohjassa. Olisi voinut kuvitella, että sillä intensiteetillä olisi menty yhtä varmasti eteenpäin kuin höyryveturi. Mikään siitä effortista ei tuntunut kanavoituvan kelkkaan. Kelkka kulki nurmella kuin etana.

Odotukset: puolessa minuutissa edestakaisin. Todellisuus: aika 1:16 (37. sija).

Olin melko puulla päähän lyöty, kun tulin takaisin maaliviivalle. Vähän sellainen “mitä just äsken tapahtui” -olo. Tauon aikana ennen b-osuutta oli tarkoitus lastata kelkkaan 10 kiloa ja kiinnittää köysi. Se oli itsessään melkoinen haaste. Jalat olivat tunnottomat ja polvet nitkahtelivat sinne sun tänne.

Tässä jalat tuntui hieman hassulta.

B-osiossa kelkkaa vedettiin ensin 40 metriä köyden avulla niin, että kun kelkka liikkui, kisaajan jalat eivät saaneet liikkua. 40 metrin jälkeen takaisin sai tulla vapaalla tyylillä, jolloin kietaisin köyden kainalon kautta ristiin olalle.

Kelkan vetäminen ei mennyt teknisesti läheskään oikein ja tuntui yhtä hirveältä kuin ensimmäinenkin osuus. Sähläsin vetämisen kanssa ja ainoa ajatus koko suorituksen aikana oli selviytyminen. Lajin jälkeen oli pakko lähteä suoraan ”hölkälle” koska jalat olivat aivan tukossa. En ole aiemmin menettänyt kävelykykyäni sillä tavalla. Siinä töpötellessä itselle ainakin oli selvää, että olin tehnyt töitä niin hemmetin kovaa ja antanut kyllä kaikkeni.

Neljäs laji oli pettymys, mutta eipä se ollut helppoa kenellekään. Kuulin, että oma lähtöryhmä oli loppujen lopuksi hyvin tasainen. Jos saisin tehdä kelkkalajin uudestaan täysin samoissa olosuhteissa, se menisi varmasti paremmin. En ollut aiemmin työntänyt kelkkaa nurmikolla. Ei siis ihme, että kelkka pääsi yllättämään.

B-osiossa 3:39 (43. sija). Harmittihan se, mutta nopeasti mitä enemmän sitä rupesi miettimään, niin rupesi oikeastaan vaan naurattamaan. Vihkoon meni. Kelkka jäi todennäköisesti yleisesti mieleen kaikkien ”lempparina”.

Laji 5

12 (tangolla)
9 (renkailla)

6 (kehonpainolla)

7 min time cap

Tällainen vihje viimeisestä lajista oli ilmoitettu edellisenä iltana, ja aivan viime minuuteille siitä käytiin tiukkaa arvailua. Lopulta paljastui, että laji sisältää 12 kpl tempauksia 25/35, 9 rengaspunnerrusta ja 6 toes to bareja.

Tähän lajiin kilpailijakontrollissa oli jo todella tyytyväinen olo. Omaa vuoroa odottaessa tuntee sekalaista settiä jännitystä, innostusta ja taistelufiilistä. Siinä on myös sellainen yhteisöllinen olo. Oman lähtöryhmän ja viereisten urheilijan kanssa ehti tulla kivalla tavalla tutuksi. (Toisaalta herttoniemeläiset oli laitettu lähes aina samaan lähtöryhmään vierekkäisille radoille. Kotoinen tunnelma siis!)

Viimeisessä lajissa tein ensimmäisen kierroksen melko rauhassa. Toes to barit eivät taaskaan olleet mitään teknistä tykitystä, mutta sain tehtyä ne putkeen ja mentyä eteenpäin.

Vauhdin jako onnistui, otin edellä viuhtovia kiinni ja sain suoritettua lajin aikaan 3:57. Sillä irtosi lajisijoitus 11, oma paras. Mahtava lopetus!

 

Kisojen päätteeksi sijoitus oli siis 22/73. Viime vuonna sijoitus oli 21/32, joten suhteessa paremmin!

KuntoKarkeloista jäi todella inspiroitunut fiilis. Kotiläksyä tuli laitettua korvan taakse, enkä malta odottaa, että pääsen takaisin harjoittelemaan heikkouksia.

Rankinta kisoissa ehdottomasti on odottaminen. Milloin syödä, milloin lämmitellä, milloin mitäkin… Kiitos ihanalle Timolle, joka oli huoltajana, henkisenä tukena ja piti huolta jaksamisesta. Matilta sain myös todella paljon vinkkejä omaan tekemiseen. Oli kyllä mahtava reissu!

Olen todella ylpeä meidän CrossFit Herttoniemen tiimistä. Hyvällä hengellä mentiin jopa syvään päätyyn, toisten puolesta jännitettiin ja rento meininki säilyi. Tuli onnistumisia ja myös epäonnistumisia, mutta mihinkään ei jääty yksin mököttelemään, vaan mentiin eteenpäin ja pidettiin yhdessä hauskaa. Ensi vuonna uudestaan – ja vieläkin isommalla porukalla!

Onnittelut jokaiselle KuntoKarkelo-kisaajalle ja järjestäjille onnistuneista skaboista. Seuraavaksi kannustetaan Mattia ja kumppaneita Karjalan Kovimmassa Imatralla. Innolla odottaen viikonloppua!

Kuvat: Timo Mämmi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *