Yleinen

Kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä

Tiedättekö Pitkä kuuma kesä -leffan? Aivan huippu. Siinä Jimi katoaa ja kun Jimi taas löytyy, kaverit kysyvät, missä Jimi oikein on ollut. Seuraa Jimin pitkä mutta nopea selostus. Monivaiheinen kertomus päättyy: “…sit mä tulin kristallimetsän läpi ja nyt mä oon tässä.”

Blogin kanssa tuli pääsiäisen jälkeen tahaton, mutta oikeastaan aika tarpeellinen tauko. Kaikkien projektien ollessa päällä pieni etäisyys on tehnyt varmasti terää. Koko kevät oli melkoista reissaamista ja suorittamista. Pää ei ole aina edes pysynyt mukana.

Toivottavasti muuten tykkäät blogin hieman uusiksi pistetystä ilmeestä!

Kevät on ollut täynnä kaikkea uutta, joten kirjoittamisesta ei olisi todennäköisesti tullutkaan yhtään mitään. Olen tehnyt päivätyötä, opiskellut töiden ohessa ja tehnyt ekoja kertoja valmennusta. Kaikkea jännittävää siis!

Toiminnallisen harjoittelun personal trainer -opinnot sain hyvälle mallille Turussa toukokuussa, ja oikeastaan olen jo suorittanut näyttökokeen sekä teoriakokeen. Eli enää pari korvaavaa kertaa, niin saan sen pakettiin.

Huhtikuussa kävin Tampereella CrossFit Trainer Level 1 -koulutuksen, mutta en päässyt kirjallista monivalintakoetta läpi. Otin sen tosi raskaasti ja epäonnistumisessa on ollut paljon pureskeltavaa. Miten oikein mokasin, olenko tyhmä, enkö osaa englantia, olenko tuottanut pettymyksen kaikille ja olisiko minun pitänyt opiskella vielä enemmän.

Tällä hetkellä osaan katsoa asiaa hiukan kehittävämmältä kannalta. Tiedän, että olen tehnyt parhaani ja käyttänyt aikaa lukemiseen. Tiedän myös, että suhtauduin koulutukseen ja testiin hyvin vakavasti. Tiedän myös, että kevät on ollut minulle todella kiireistä ja jopa stressaavaa aikaa. Oma syvä pettymykseni kertoo osaltaan siitä, että välitän tosi paljon. Sitä paitsi, viikonloppu Tampereella oli aivan huikea ja opin älyttömästi uutta. Ei siis todellakaan hukkareissu!

Ensi viikolla menen Tukholmaan (!) tekemään testin uudestaan. Pitäkää mulle peukkuja, koska oikeasti haluan päästä sen läpi, mutta jännittää myös niin pirusti. Se on minulle tosi tärkeä juttu.

Suhtaudun hyvin määrätietoisesti asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Niiden eteen olen valmis paiskimaan sinnikkäästi töitä ja joskus se sinnikkyys on minulle myös iso kuorma. Jos vaan hellittäisin, asiat todennäköisesti sujuisivat yhtä hyvin ja elleivät jopa paremmin. Luulen, että se on pohjimmainen syy, miksi koekaan ei ensimmäisellä kerralla mennyt läpi. Täytyy siis ottaa opiksi ja korjata tilanne.

Näistä opiskeluista viis. Parasta on ollut ehdottomasti valmentajanhommat!

Alkuvuodesta se alkoi ja nyt menee jo paljon paremmin. Olen vetänyt tunteja CrossFit Herttoniemessä ja nauttinut joka ikisestä kerrasta.

Vaikka siis yksi teoriakoe menikin plörinäksi, on ollut hienoa, että minulla on ollut mahdollisuus kokeilla ja testata omia valmentajataipumuksiani. Olen huomannut, että tykkään siitä tosi paljon. Hienoja hetkiä on tullut, kun yhtäkkiä saadaankin urheilijaa yhdessä vietyä jossain jutussa eteenpäin.

Siihen nähden, että epäonnistuin kokeessa, positiivinen palaute on meinannut nostattaa aina ilahduksen kyyneleitä. Kiitos siis kaikista niistä kivoista sanoista. Ne ovat merkinneet paljon.

Jokainen tunti vetäjän vinkkelistä on opettanut jotain uutta. Pieleenkin on asioita mennyt, mutta niistä pikkujutuista olen oppinut, mitä teen ensi kerralla toisin. Ehkä kuitenkin parasta on oppia tuntemaan jokainen tunnilla oleva urheilija. Jo nyt olen nähnyt kehitystä, enkä malta odottaa, mitä kaikkea tuntilaisilla on vielä annettavana. Todennäköisesti hirmu paljon. Nimet menevät iloisesti sekaisin, mutta toivon, ettei se ole haitannut liikaa.

Ehkä tähän kristallisoituu kaikki se, minkä eteen olen tehnyt töitä koko kevään. Hiljalleen meikäläinen pääsee hellittämään pusertamisesta. Valmennushommissa on se hyvä puoli, ettei ole mahdollista pyöritellä mielessään muita juttuja. On vaan keskityttävä hetkeen ja oltava vahvasti läsnä, katsomassa ja vuorovaikutuksessa. Se on huippua.

Summatakseni siis: Olen melko uudessa tilanteessa ja minusta on kiva, että nyt myös blogini heijastelee sitä. Vuosi sitten vasta ihmettelin, mikä tämä CrossFit oikein on, ja nyt siitä on muotoutumassa toinen työ. Niin siistiä!

Saa nähdä, mihin tämä juttu kehittyy. En vielä itsekään tiedä.

Pysykäähän matkassa mukana, vaikka facebookin kautta. On vielä paljon CrossFittiin, hyvinvointiin ja mentaalipuoleen liittyviä asioita, jotka ovat “työn alla”. Etappi kerrallaan homma varmasti etenee. Valmista tulee tuskin koskaan.

Hyvää juhannusta!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *