Kulttuuria Treenit

Lautailua Tahkolla

Terveisiä Savosta! Käytiin eilen extempore lautailemassa. Edelliskerrasta on ainakin seitsemän vuotta, mutta ei kai ne taidot niin nopeasti ruostu. Eihän?

Tämä rinneseikkailu oli onnenkantamoinen ja suorastaan tähtiin kirjoitettu. Mietiskelin Onnibussissa, kun lumeton Helsinki jäi taakse ja maisemat vaihtuivat ihanan valkoisiksi, miten siistiä olisi päästä lautailemaan. Yhtäkkiä kävi ilmi, että kaverini Anni on menossa Tahkolle lauantaina – ja että toinen lauta löytyy autotallista!

Vuokrasin monot ja kypärän paikan päältä. Retrot laskettelulasit löytyi mummini komerosta. Setti valmiina rohkeasti kohti ensimmäistä laskua!

Hyvin nopeasti kävi ilmi, että lautailutaidot olivat melkoisen hukassa. Jalat tutisten selvisin ankkurihissillä ylös. Sitten piti vaan päästä rinne alas.

lautailua-tahkolla-anni
Anni kertaamassa lautailun perusteita.

lautailua-takolla-anni-menee-lujaa

Taitavalla Annilla oli hieman kestämistä, kun meitsi haki pari ensimmäistä rinnettä tuntumaa lautaan. Painon siirrot ja laudan kääntäminen tuntuivat todella hurjilta. Etenin rinteessä to-del-la hitaasti. Anni kannusti pitämään kovemman vauhdin, jotta lautaa olisi helpompi hallita. Se ei ihan heti onnistunut. Välillä vaiheilin kääntymisen kanssa niin kauan, että olin jumissa rinteen toisessa laidassa.

Olen lasketellut kyllä pienestä asti. Se on jotenkin kuulunut meillä aktiviteetteihin, varmasti siksikin, kun on Kuopion ja Tahkon maisemissa kasvanut. Suksilla olen mennyt suurimman osan ajasta, lauta tuli kuvioihin vasta teini-iässä.

lautailua-tahkolla-hissinakyma

Hississä pärjääminen oli myös todella kuumottavaa. Ajattelin vain jokaisella nousulla, että “nyt et Elina kaadu!” Hermot kurissa ja polvissa hieman joustoa, vaikkakin vasen jalkani oli aivan törkeän puutunut. En kaatunut hississä onneksi kertaakaan.

Olin lopulta urakasta ja hermostuksesta aivan hiessä (Anni paleli). Mutta vaikka lautailu kävikin työstä, maisemat olivat huikeat ja rinteet todella mahtavassa kunnossa. Tämäkin on yksi sellainen laji, joka vie ajatukset aivan muualle arjesta.

lautailua-tahkolla-talvifiilis

lautailua-tahkolla-rinnemaisemaa

Ehkä kolmannella tai neljännellä laskulla homma alkoi jo sujumaan. Käännökset onnistuivat ja laskusta tuli sujuvaa. Fiilis oli niinä hetkinä aivan mahtava! Liidät eteenpäin lumella, vauhti on hyvä ja surffaat lumikasoista läpi hallitusti.

lautailua-tahkolla-hyvin-menee

lautailua-tahkolla-pystyssa-pysytaan

lautailua-tahkolla-kaatuminen

lautailua-tahkolla-polvilleen-paadyttiin

Sitten yhtäkkiä kantti leikkaa kiinni ja mätkähdät maahan. Lunta lentää selkään, naamaan ja hihoista sisään. Onneksi kypärä! Perusnäkymä taisi olla se, että olen rähmälläni lumessa. Mutta tuollaiset hetket eivät haitanneet. Himo sujuvaan laskuun oli niin kova, että oli pakko nousta heti ylös ja lähteä uudestaan hakemaan sitä tunnetta.

Tahkolla oli eilen talvikauden avajaiset. Päädyimme taukoilemaan laskujen välissä oikein kunnon after ski -bileisiin. Olen kuullut niistä huhua, mutta nyt näin omin silmin. Diskopallot ja kaikki!

Porukka tanssi laskettelumonoissa pöydällä ja lauloi täysillä “harva meistä on rautaa”. Koin myös eilen, millaiset bassojytät on mahdollista saada irti Kaija Koon tuotannosta (“Korkkarit kattoon..”). Kyllä, harvoissa bileissä sitä näkee vyölaukkuja ja topattuja henksellisiä lasketteluhousuja.

lautailua-tahkolla-afterski

Me päätettiin, ettei anneta rinnelippujen vanhentua. Tunnelma oli kyllä aivan katossa. Niin, kello oli siis viisi iltapäivällä.

Kolme tuntia oli kuitenkin lautailuun todella sopiva aika. Uurastus tuntui varsinkin siinä vasemmassa jalassa.

lautailua-tahkolla1

Illalla saunassa oman laudan hankinta pyöri mielessä. Vielä hieman lisää harjoittelua, niin lautailun huumasta pääsee oikein kunnolla nauttimaan!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *