Hyvinvointi Kulttuuria

Näin sinusta tulee paras

Erik Bertrand Larssen
Paras
Bazar (2014)

“Kenestä tahansa voi tulla voittaja. Kenestä tahansa voi tulla paras.”

Luin kiinnostavan oppaan parhaaksi tulemisesta. Kirjan kirjoittaja on norjalainen mentaalivalmentaja Erik Bertrand Larssen. Koulutukseltaan Larssen on upseeri ja taloustieteilijä. Pukua suosiva Larssen vaikuttaa kovalta ja ankaralta kaverilta. Meininki on melko testoa tihkuvaa ja machoa. Kovan ja johtajamaisen kuvan antaminen varmasti Larssenin tarkoituskin.

Huomaatteko, miten itsekin otin liioitellun Larssen-ilmeen käyttöön? Ilme muistuttaa farmarikävelynaamaani.

Tartuin kirjaan toki sen aiheen, mutta myös Larssenin mentaalivalmentaja-ammatin takia. Hänen työtään on siis auttaa asiakkaitaan suoriutumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Paras käy läpi, miten kuka tahansa saa itsestään kaiken irti ja miten mentaalivalmennuksella voidaan auttaa tavoitteiden saavuttamisessa.

”Se on ollut elämänikäinen intohimoni, olen aina halunnut innostaa, motivoida ja kannustaa muita, auttaa ihmisiä antamaan parastaan, toteuttamaan haaveensa, sen mihin he uskovat.”

Tajusin, että tässä mielessä samastun macho-Larssenin innostukseen! Minullakin on todella voimakas tahto kannustaa muita menemään täysillä siihen suuntaan kuin heidän sydämensä sanoo.

Mikäli mihinkään norjalaiseen on enää luottaminen, tässä teille koottuna kirjan parhaita paloja. Loppuun laitoin hieman siitäkin, mistä en kirjassa pitänyt. Minua kiinnosti, millä tavalla Larssen oikein valmentaa asiakkaitaan ja miksi hän haluaa heidän olevan parempia kuin muut.

Itsetuntemus on menestystä

Parhaaksi voi Larssenin mukaan tulla, mutta se vaatii johdonmukaisuutta, hurjasti työtä, oikeita valintoja ja uskallusta.

Kaikki alkaa kuitenkin itsetuntemuksesta. Larssen auttaa asiakkaitaan luomaan oikeanlaisen käsityksen itsestään ja ennen kaikkea arvoista. Näin hän onnistuu kysymään juuri oikeita kysymyksiä ja tarkistamaan, ovatko asiakkaiden tavoitteet arvojen kanssa oikeassa linjassa. Esimerkiksi: haluatko todella olla yrittäjä, jos perusarvosi on turvallisuuden tunne?

Menestys on pitkälti itsetuntemusta eli kykyä käsittää, mikä lopulta on itselle kaikista tärkeintä. Itsetuntemuksen ansiosta osaa elää arvojensa mukaan ja tehdä oikeita valintoja. Todennäköisesti tässä on perää. Elämä järjestyy, kun ihminen on sovussa itsensä kanssa.

Tavoite keskinkertaisen yläpuolelle

Tavoitteet ovat tärkeitä, sillä ne motivoivat ja suuntaavat energiaa. Tavoitteet eivät koske välttämättä ainoastaan urheilua, vaan myös muita elämän osa-alueita.

Mikä sitten on hyvä tavoite? Kirjan mukaan täsmällisesti muotoiltu ja ennen kaikkea tunteisiin vaikuttava eli jotain, joka saa sydämen sykähtämään tai sormet kihelmöimään innostuksesta. Larssen tukee asiakkaita tavoitteen määrittelyn lisäksi päätöksenteossa lähteä kohti tavoitteitaan.

Päätös seurata unelmia ei ole suinkaan helppo, vaan jopa helkkarin pelottava. Kirjan kuvailut tästä päätöksenteon hetkestä ovat kiinnostavia ja hyvin samastuttavia. Larssen joutuu toistuvasti kysymään empiviltä asiakkailtaan, mitä menetettävää heillä on. Kirjasta löytyy todella tuttu lause:

Ihminen ei kadu valintojaan. Sen sijaan hän katuu usein niitä valintoja, joita ei tehnyt.

Mutta miksi keskinkertainen tavoite ei sitten riitä? Miksi emme voisi olla iloisia ollessamme ihan ok?

Larssen kyseenalaistaa koko iän kestävän tahdon pysytellä mukavuusalueella. Hän kannustaa ihmisiä kurottamaan pidemmälle, jotta jokainen voisi saada elämästä kaiken irti ja oppia, mitä mukavuusalueen ulkopuolella on. Onhan se tottakai pelottavampaa astua tutun tuolle puolelle, mutta ehkä juuri siksi se on sen arvoista.

Lahjakkuus ei vapauta ketään työnteosta

Tarmokkuuden hetkeä seuraa tylsä arki, jossa tehty vaivannäkö erottaa Larssenin mukaan voittajat muista. Larssenin työtä on muistuttaa valmennettaviaan siitä, mitä he haluavat saavuttaa ja miten se vaatii joka hetkeltä omistautumista. Merkittävää ei siis ole yksittäinen suoritushetki, vaan kaikki se johdonmukainen työnteko ennen sitä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää kärsivällisyyttä ja vahvuutta selvitä myös vastoinkäymisistä.

”Usein parhaat erottaa toiseksi parhaista kyky ponnistella vaikeuksien keskellä.”

Larssen käsittelee kirjassaan myös laajasti lahjakkuutta. Toki ihmisillä on erilaisia taipumuksia, mutta lahjakkuus ei vapauta ketään harjoittelusta. Loppujen lopuksi vain harjoittelun määrä ja laatu ratkaisevat, kenestä tulee paras.

Olet itse oma mentaalivalmentajasi

Muistatteko vielä saamani kurinpalautuksen, kun möläytin “en vaan osaa”? Oman ajattelun muokkaaminen on todella haastavaa. Kirjassa puhutaan sisäisestä dialogista, jota käymme ajatuksissamme pitkin päivää itsemme kanssa. Se voi olla hajottavaa tai sitten rakentavaa. Joka tapauksessa sisäistä dialogia voidaan opetella kontrolloimaan ja se voidaan valjastaa itsemme hyväksi.

Mitäpä jos yksinkertaisesti et kysyisi, mitä sinussa pitää korjata, vaan missä olet hyvä ja mistä olet ylpeä?

Businessoppi puistattaa

Larssen tekee mielellään yritysrinnastuksia. Menestyvän yrityksenkin peruskysymyksiä ovat keitä me olemme, mikä meidän tavoitteemme on ja missä haluamme olla parhaita.

Kaikenlaisissa elämänhallintaopeissa on pöljä puolensa, ja vaikka Paras on todella pragmaattinen, löytyy siitäkin höyrähdyksiä. Kun kapitalistisiin pyrkimyksiin valjastetut ajattelumallit istutetaan ihmiseen, syntyy kuva ihmisestä kauppatavarana, jonka arvo perustuu menestykseen, kysyntään, hyötyyn ja tehokkuuteen.

Eipä siis kannata antautua vietäväksi kuin pässi narussa. Opasta on syytä lukea kriittisin silmin ja poimia sieltä työkalut, jotka palvelevat parhaiten. Ihminen on arvokas, vaikka ei tuottaisikaan mitään. Ihmissuhteet ovat myös mielestäni huomattavasti arvokkaampia, kuin mitä Larssen antaa niille arvoa.

Yksi elämä, ota siitä kaikki irti

Larssenin kirja ei siis ole varauksettomasti paras, mutta siitä voi poimia itselleen monia hyödyllisiä ajatuksia.

Kirjaa voisi suositella toki urheiluharrastajille, mutta myös kenelle tahansa omien visioidensa ja unelmiensa kanssa kamppailevalle, joka kaipaa rohkaisua.

Nimittäin kiteytettynä kirjan sanoma on suorastaan karu: jossain vaiheessa aika loppuu. On vain tämä yksi hetki, yksi elämä, josta kannattaa ottaa kaikki irti.

”Olemme sitä mitä toistuvasti teemme. Erinomaisuus ei siis ole teko, vaan tapa.” Aristoteles.

Kirjan ilmestymisestä suomeksi on jo kohta pari vuotta. Jos olet ehtinyt jo lukea tämän, mitä mieltä olit siitä?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *