Treenit Yleinen

Uusia taitoja ja hyviä uutisia!

Nyt on menossa hyvä kausi. Olen oppinut kävelemään käsilläni! Palasia alkaa loksahdella muutenkin kohdilleen ja hyviä asioita ilmestyy sieltä täältä. Suuri uutinen on myös se, että olen saanut työpaikan!

Tosi monta kertaa olen yrittänyt vakuuttaa itselleni, että jos vaan hellittää hieman otetta ja murehtii vähemmän, asiat alkavat kyllä järjestyä. Pitää tehdä paljon töitä, mutta samalla osata luottaa.

Aloitetaan tämä hyvän kauden läpikäynti uusista taidoista.

Mitä yksi edellä, sitä toiset perässä

Salillamme on menossa oikea käsilläkävelybuumi. Kun yksi alkoi siinä onnistua, oli muidenkin pakko alkaa tehdä perässä. Keskinäinen innoitus toimii ilmeisesti näin. Samalla tulee yhdessä harjoitellessa jaettua hyödyllisiä vinkkejä.

Olen käynyt syksyllä boksimme voimistelutunneilla, jossa treenattu todella paljon keskivartalokontrollia ja koordinaatiokykyä. Molemmissa olen kokenut olevani melko heikoilla, joten harjoittelu on tullut todellakin tarpeeseen.

Yksi ongelma käsilläkävelyharjoittelussani on ollut patjalle kaatuminen ja siitä aiheutuva huimaus. Jostain syystä olen tässä todella herkkä ja maailma tuntuu inhottavasti kallistuvan joka kerta, kun kaadun selälleni patjalle käsien kautta. Jotta saan huimauksen kuriin ja totun ympäri menemiseen, minun on tehtävä patjalle noin kymmenisen peruskuperkeikkaa.

Huimaaminen on ärsyttävä tunne. Harjoittelin käsilläseisontaa mielummin ilman patjaa pehmeällä alustalla. Paino jäi toistuvasti liian taakse enkä uskaltanut viedä sitä tarpeeksi pitkälle.

Toimiva seinävinkki ja ensimmäiset askeleet

Ratkaisevan vinkin antoi käsilläkävelyn oppinut treenikaveri, joka kehotti harjoittelemaan kävelyä seinää kohti. Tämä vinkki sopikin minulle todella hyvin. Seinästä mennään pienen etäisyyden päähän ja haetaan käsillä seisoen tasapainopistettä. Painon uskaltaa viedä tarpeeksi pitkälle, koska tietää seinän ottavan vastaan. Matkaa seinästä voi sentti sentiltä pidentää, kun tasapaino alkaa löytyä ja vähitellen alkaa edetä painoa siirtämällä kädeltä toiselle.

Eräänä päivänä päätin, että lähden kokeilemaan kävelyä ilman seinää. Otin tavoitteeksi metrin matkan, joka oli merkattu teipeillä lattiaan. Huomasin, että horjahdin heti puolen metrin kohdalla.

Merkitsin puolenvälin lattiaan, jotta muistan juuri siinä kohdassa korjata tasapainon. Lopulta kymmenien yritysten jälkeen pääsin maagisen 50 cm:n ohi. Muutama kymmentä lisäyritystä, niin tassuttelin ensimmäisen kerran metrin teipin yli.

Onnistuneen matkan mittaaminen on todella motivoivaa, vaikka se olisikin todella lyhyt. Jatkoin harjoittelua parin päivän päästä ja merkkasin liidulla lattiaan uudet ennätykseni. Näin viivoista selvästi, mihin olin edennyt ja toisin sanoen mikä oli mahdollista. Tunnin harjoittelun jälkeen matkani oli pidentynyt 4,5 metriin.

Se on jo pakkomielle

kasillakavely

Olen yrittänyt harjoitella käsilläkävelyä kesken auton pesun kumpparit jalassa. Myös takki päällä on tullut sitä tehtyä ja oikeastaan aina kun siihen vaan on sopivat olosuhteet. Jos asuntomme olisi isompi, harjoittelisin sitä koko ajan.

Seuraava tavoite on kasvattaa matkaa ja oppia kääntymään. Sitten alamme toivottavasti tällä käsilläkävelijäporukalla järjestämään skaboja – tietenkin!

Samaan aikaan käsilläkävelyn kanssa opin tekemään myös tiukan käsilläseisontapunnerruksen (strict handstand push up). Pari viikkoa sitten sain tehtyä kaksi, nykyinen ennätykseni on kuusi.

Niitä asioita, jotka yhtäkkiä alkaakin oppia, on erittäin hauskaa harjoitella. Ennen kesän kisoja olin fokusoitunut todella paljon heikkouksiini, joten tämä ajanjakso on ollut tervetullutta vaihtelua. Heikkouksia on tottakai edelleenkin harjoiteltava. Nautin kuitenkin uusista, yhtäkkiä opituista taidoistani ja pidän niiden kanssa välillä ihan vaan hauskaakin.

Hyviä uutisia – olen saanut töitä!

Viime viikolla se virallistui. Aloitan vuoden alussa viestintäassistenttina Teatterin tiedotuskeskuksessa määräaikaisen sijaisuuden, joka kestää syyskuun loppuun asti. Teatterin tiedotuskeskus on minulle tuttu paikka ja on mahtavaa palata takaisin. Vanhat teatterikollegat, täältä taas tullaan!

Mitä tämä siis tarkoittaa? Ei ainakaan sitä, että luopuisin kirjoittamasta blogia. Työnhakijaksi siirtyminen laittoi minut luomaan sivuston ja nyt minulla on suunnitelmia sen parantamiseksi. Aion keskittyä edelleen oppimaani CrossFitista, harjoittelusta ja liikkumisesta, niin kuin tässä on jotenkin automaattisesti tapahtunut.

Olen pitänyt blogin sellaisena, jota itsekin haluaisin lukea, ja niin aion tehdä jatkossakin. Lupaan tehdä edelleen töitä blogin eteen. Blogista tulee hiljalleen entistä parempi ja pyrin siihen, että kehitys näkyy myös teille.

Työnhakijana oleminen on kasvattanut minua aivan uudella tavalla. Epävarmuus tulevasta on toki ollut välillä kuluttavaa. Mutta niin kuin totesin, pitää työnteon lisäksi uskaltaa luottaa, sillä lopulta se palkitsee.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *