Hyvinvointi

Takana ensimmäinen CrossFit-vuosi

CrossFitin aloittaminen on ehdottomasti yksi isoimmista jutuista, jonka olen koskaan päättänyt tehdä. On siis pakko käydä läpi summausta kuluneesta vuodesta, joka on ollut hyvin erilainen kuin elämäni vuodet ennen sitä.

Aloittamisen aikoihin olin tehnyt satunnaista salia, kevyttä hölkkää ja käynyt jonkin verran myös ryhmäliikuntatunneilla. Olin tallaaja, jonka treenaamisella ei ollut tarkoitusta tai se oli hyvin epämääräinen: olla vaan lihomatta. Muutenkin näin jälkikäteen ajatellen asenteeni liikuntaan oli alitajuisesti itsekurittava.

Puhisin juostessa (puhisen edelleen, en vaan välitä), en jaksanut punnertaa suorin jaloin enkä ollut koskaan saanut leukoja.

Jokainen on aloittanut jostain.

On Rampilta ensimmäisille tunneille

wodkielta

On Rampilla eli alkeiskurssilla käytiin tekniikkaa läpi ja tutustuttiin lajiin. Kuukauden kestävän kurssin loputtua tavallisille tunneille siirtyminen oli yllättävän kova paikka.

Pahinta oli varmaan se, kun en tiennyt, mitä ihmettä taululle kirjoitetut jumpat tarkoittivat. Olin aivan pihalla, kun joku puhui c2b:sta, powerista tai hupsuista. Tepastelin muiden perässä ja yritin sulavasti saada selville, käytettiinkö tässä jumpassa nyt kahvakuulaa vai kenties käsipainoja.

Luulen, että moni mielummin haluaisi pitää kiinni egostaan kuin kysyä neuvoa. Kysyminen kuitenkin kannatti. Opin sillä tavalla nopeammin kuin perässä hiippailemalla. Sitä paitsi kaikki olivat todella mukavia. Sain apua valmentajilta ja muilta harrastajilta aina kun sitä tarvitsin.

Sosiaalinen puoli on ollut yllättävän iso osa CrossFit-harrastamista. Päivän treenit tehdään pääsääntöisesti yhdessä, joten ilo sekä kärsimys on jaettu. Jokainen myös muistaa oman alkutaipaleensa. Sen takia ollaan aina valmiita auttamaan, kannustamaan ja iloitsemaan toisen puolesta, oli jokaisen taso sillä hetkellä mikä tahansa. Jokainen tekee töitä itsensä voittamiseksi.

Kyllähän niitä mokiakin sattui ja sattuu edelleen. Unohtaa toistomäärät, mitä piti seuraavaksi tehdä, lopettaa liian aikaisin… Mutta moka on lahja, vai? Muiden esimerkistä opin, ettei pidä ottaa itseään tai harjoittelua liian vakavasti. Myös siitä, että kannustaa muita, saa todella paljon itselleen.

Skaalaukset toimivat

Monesti päivän treeni sisälsi liikkeitä, joihin en pystynyt. Leuat suoritin tasolleni skaalattuna, eli esimerkiksi rengassoutuina tai kuminauhalla avustettuna. Käytin painonnostossa pienempiä painoja kuin muut. Kun muut punnersivat lattialla, minä punnersin laatikkoa vasten. Päälläseisontapunnerrukset tein laatikolta L-kulmassa.

Valmentaja keksii skaalauksia jokaiselle oman tason mukaan. Niillä saa aikaan todella tehokkaan treenin, tasosta riippumatta. Skaalausten ansiosta CrossFitin aloittamista varten ei siis tarvitse treenata!

Skaalaukset nimittäin oikeasti toimivat. Yhtäkkiä viiden kuukauden jälkeen kokeilin leukaa lämmittelyn aikana. Olin aika hölmistynyt, kun onnistuinkin vetämään itseni ylös!

Skaalaan tiettyjä liikkeitä edelleen ja tulen skaalaamaan vielä kauan. Ne ovat tärkeä osa kehittymistä ja tulevat kyllä lopulta kantamaan hedelmää. Nykyään osaan tehdä päälläseisontapunnerruksia ja seistä päälläni ilman tukea. Viimeisimmän testin mukaan jaksan myötäotteella vetää tiukkoja leukoja kolme kappaletta putkeen.

Tulosten kirjaaminen

Ryhdyin kirjaamaan tuloksia ylös, jotta oppisin nopeammin käyttämään oikeanlaisia painoja. Pian aloin katsomaan kirjauksia tavoitteellisessa mielessä. Ajan kanssa näin selvästi, mistä olin lähtenyt liikkeelle ja minkälaisen parannuksen olin onnistunut tekemään. Kirjaaminen on ollut todella iso motivointityökalu, jota en ollut aiemmin käyttänyt.

Käytän kirjaamiseen WODconnectia, josta näen myös, mihin muut ovat pystyneet. Yhteisöllinen kirjaaminen sopii ehdottomasti minulle. Se on todella inspiroivaa ja hauskaa.

Openit olivat käännekohta

openmotivaatiomeemi

Helmikuussa alkoivat kaikille avoimet CrossFit Openit. Lajit julkaistiin perjantain vastaisena yönä ja ne tuli suorittaa viikonlopun aikana. Jokaisen osallistujan suoritus tuomaroitiin ja tulokset kirjattiin. Openit kestivät viisi viikkoa.

Openit olivat treenaamiseni käännekohta. Aloitin ensimmäisen lajin skaalatussa sarjassa, mutta loput tein määrätyssä sarjassa. Osa lajeista meni aivan päin sitä itseään, osa taas yllättävän hyvin. Huomasin ajoittain olevani jopa ihan ok, mikä motivoi entisestään.

Openit olivat käänne etenkin siksi, että ensimmäistä kertaa tutustuin pitkään harrastaneisiin tai niihin, jotka harrastivat tavoitteellisesti. Se inspiroi minuakin antamaan kaikkeni ja rohkaisi myös tarttumaan utopistisiin haasteisiin. Tekemiselläni alkoi olla uudenlainen suunta.

Sain Openeissa ensimmäistä kertaa osani kisatyyppisestä paineesta, joka puski minua aivan uudelle tasolle. Varsinainen päätös lähteä kisaamaan syntyi kesällä, ja nyt takana ovat kahdet matalan tason kisat.

Aion todellakin osallistua taas seuraaviin Openeihin. Openit ovat mahtava, yhdessä jaettu kokemus, joka muistetaan vielä vuosien päästä.

Vuoden tulokset lukuina

Seuraavaksi lyödään tiskiin nostoluvut. Alla on siis lista yhden toiston maksimeista, joihin on vuoden treenaamisen aikana pystytty.

Tempaus: 35 kg
Raaka tempaus: 30 kg
Tempaus riipusta: 40 kg
Rinnalleveto: 52.5 kg
Raaka rinnalleveto: 50 kg
Maastaveto: 105 kg
Vauhtipunnerrus (push press): 50 kg
Valakyykky: 55 kg
Etukyykky: 85 kg
Takakyykky: 100 kg
Työntö: 52.5 kg
Rinnalleveto ja työntö: 55 kg (kisatulos, rinnalleveto oli oikeastaan raaka…)

Monet tuloksista ovat useamman kuukauden vanhoja, sillä niitä ei tule testattua läheskään viikoittain. Osa tuloksista kertoo tarinaa tekniikasta, joka ei ole samassa suhteessa voimien kanssa (vrt. rinnalleveto 52.5-55 kg ja etukyykky 85 kg). Tällaisista eroista näkee, että harjoituksia on takana vasta vuosi. Painonnoston hienous on, että tekniikka tulee vasta monien toistojen kautta.

Voimatasot ovat kyllä parantuneet. Esimerkiksi takakyykky on hilautunut vuodessa ylöspäin merkittävästi. En myöskään väitä, että olisin osannut vuosi sitten ylipäätään kyykätä oikein tangolla. Työntövoimaa taas ei ollut aluksi melkein yhtään, se on tulosten mukaan parantunut päälle 30 kiloa.

Mutta mitä – ei penkkiykköstä! Vakava virhe?

Henkistä kasvua

vuosicrossfitia

Vuodessa on toki tapahtunut paljon fyysisesti, mutta rehellisesti sanoen suurin muutos on tapahtunut suhteessani liikkumiseen. En edes alitajuisesti keskity itseni minkäänlaiseen korjaamiseen tai kurittamiseen, niin kuin varmasti ennen tein. Fokusoidun positivisiin asioihin, mihin pystyn ja mitä pystyn oppimaan. Pidän siitä.

Voimaharjoittelu on antanut minulle itsevarmuutta. Huolimatta siitä, että olen ollut vuoden aikana usein pihalla, olen kuitenkin oppinut paljon. Luotan enemmän itseeni ja kaikenlainen itsensä koettelu on tullut entistä helpommaksi. Monesti ajattelen, että kun kerran selvisin siitä yhdestä thruster-rääkistä, miksi en selviäisi tästä työhommasta tai puhelusta.

Parasta, mitä on tapahtunut: Olen saanut hurjan paljon uusia ystäviä. Tuttavapiirini on kasvanut valtavasti ja olen saanut on monia, inspiroivia roolimalleja. Keskinäisen kannustuksen ansiosta olen siinä missä olen. Ystävien tuen takia olen uskaltanut asettaa jo tuleviakin tavoitteita.

Koen edelleen olevani aloittelija. Nöyryys lajia kohtaan on säilynyt ja opittavaa perusasioista on vielä hyvin paljon. Oppiminen tämän lajin parissa ei lopu ikinä.

 

 

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *