Kisat

Ensimmäiset kisat – Miten meni?

KuntoKarkelot Mikkelissä olivat minulle ja monille muille ensimmäiset CrossFit-kisat. Todennäköisesti ne jäävät monelle kilpailijalle muistiin koko iäksi. Päivään mahtui todella paljon tunteita laidasta laitaan. Oli jännitystä, uuteen tilanteeseen sopeutumista, itsensä ylittämistä, isoja ja pieniä kriisejä ja toki myös hauskanpitoa! Matalan kynnyksen kisoiksi tapahtuma oli myös järjestetty erinomaisesti.

Kisat järjestettiin Karkialammen varuskunta-alueella. Päivän aikana oli kolme lajia, joista ensimmäinen ja kolmas laji oli paljastettu edellisenä iltana. Niiden välissä oleva toinen laji pidettiin vielä salaisuutena.

Olin aivan kierroksilla, kun saavuin Karkialammelle. Minua jännitti aivan törkeästi. Pahin pelkoni oli, että en jännitykseltäni kuule tuomaria ja teen jonkun ikimuistoisen mokan kaikkien katsojien ihastellessa. Tavarani tuntuivat olevan siellä täällä, tekemistä oli hirveästi ja seisoin jatkuvasti vessajonossa. Minut oli määrätty neljänteen lähtöryhmään, joten pääsin näkemään ensimmäisen lähtöryhmän eli ensimmäisen kymmenen naiskilpailijan suoritukset. Se lisäksi jännitystä entisestään.

Kohti kisa-aluetta: Ensimmäinen laji

Untitled design (3)

20 KB Clean & Jerk 24/16 kg (rinnalleveto kahvakuulalla)
20 KB Snatch 20/12 kg (kahvakuulatempaus)
Max reps alternating Pull up & Toes to Bar (leuanveto ja varpaat tankoon)
4 min time cap

Heti ensimmäisen osion jälkeen
5 min aikaa etsiä Thruster 3RM

Päivä siis alkoi kaksiosaisella lajilla, joista kumpikin osio pisteytettiin erikseen. En ollut ennalta huolissani kahvakuulista, mutta sen sijaan jännitin raskaan kolmen toiston sarjan thrusterin löytämistä. Viisi minuuttia siinä onnistumiseen on todella lyhyt aika.

Kisa-alueelle lähteminen jännitti todella paljon, mutta omalla radalla jännitys äkkiä loppui. Kun lupa suorittaa annettiin, keskityin vain omaan suoritukseeni ja siihen, mitä tuomari minulle sanoi. Lähdin tekemään kahvakuulaa rauhallisesti ja yritin olla puristamatta kuulaa liikaa. Ensimmäisen osion päätteeksi toes to bareja ja leukoja en saanut suoritettua kuitenkaan kuin yhdeksän.

Tämän jälkeen oli viisi minuuttia aikaa hakea thruster 3RM. Olin jouluna tehnyt kaksi toistoa 45 kilolla, muuten en ole aiemmin treenannut thrustereita raskailla painoilla. Nostin suunnitellusti saman 45 kg. Se ampaisi helposti melkein pilven reunalle, joten tein seuraavaksi koko kisojen loppusijoituksen kannalta virheen.

Lisäsin painon 52.5 kiloon. Sain nostettua kaksi toistoa, mutta viimeinen jäi täpärästi. Vähensin saman tien 50 kiloon, sellaiseen varmaan tulospainoon, mutta sekin epäonnistui viimeisellä toistolla, vaikka latasin siihen kaikkeni. Aika loppui, joten tuloksekseni jäi 45 kg. Tämä yhdistettynä heikkoon tulokseen leuoissa ja toes to bareissa vei minut viimeisten joukkoon heti päivän aluksi.

Olen hämmästynyt siitä, miten nopeasti sain kisapäivänä käsiteltyä tämän mokan. Olin ollut todella hermostunut ennen ensimmäistä lajia, joten todennäköisesti olin vain helpottunut, että kisa oli päässyt vihdoin käyntiin. Toki minua harmitti ja tuntui, että olin tuottanut pettymyksen. Toisaalta kannustusjoukostani sanottiin minulle siinä hetkessä oikeita sanoja, joiden avulla pääsin lajista eteenpäin. “Tänään pelataan, mikä tarkoittaa riskien ottamista.”

Mysteerilaji paljastuu

Kisaajat ja yleisö johdatettiin varuskunta-alueen kentälle, jonka reunoilla oli muureja, tolppia, tikkaita, köysiä ja monttu. Päivän toinen laji oli siis armeijatyyppinen esterata. Rataa lähdettäisiin juoksemaan pareittain 45 sekunnin välein. Jokaisesta virheellisesti suoritetusta tai ohitetusta esteestä sai 20 sekunnin aikasakon. Rata juostaisiin ensin kerran ja sitten pienen paussin jälkeen vielä toisen kerran.

Olin innoissani, sillä minusta laji oli juuri sitä, mitä CrossFit voi lajina olla: jotain täysin tuntematonta, johon on osattava sopeutua. Kilpailijat eivät saaneet harjoitella radalla kertaakaan. Oli vain nopeasti löydettävä suorituksen aikana keinot, jolla jokainen este suoritetaan mahdollisimman tehokkaasti. Ensimmäinen kierros tehdään suoritusta parantavia havaintoja ja toinen kierros toteutetaan ne.

Untitled design (2)

Innostukseni loppui heti ensimmäisellä esteellä. Estettä lähestyminen oli omituista ja suunnitelmani “vauhdilla yli” ei aivan toteutunut. Saatoin heittäytyä esteelle kömpelösti vatsalleni ja heilauttaa siitä itseni yli. Jouduin pian vastakkain myös korkeanpaikankammoni kanssa ja sekunteja kului turhaan empimiseen korkeiden esteiden päällä. Ensimmäinen kierrosaikani oli 4:25 + kaksi aikasakkoa (monttu + korkea seinä, jotka ohitin suoraan).

Toinen kierros meni odotetusti paremmin. Onnistuin rytmittämään polvennostoja vaativan sokkeloesteen paremmin ja sain rohkeutta pudottautua esteiltä nopeammin. Tuntui, että opin myös ylittämään betonimuurit järkevämmin. Sain aikasakot samoista esteistä kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta aika oli tällä kertaa tasan 4:00.

Esterata tuntui jakavan mielipiteitä kisailijoiden kesken. Toiset nauttivat esteradasta, toiset taas eivät yhtään. Pituudesta oli sekä haittaa että hyötyä, riippui oliko kyseessä ylitettävä vai alitettava este. Jokainen tuntui joka tapauksessa saavan radalta jonkinlaisia taisteluruhjeita.

Kisapäivä alkaa ottaa veronsa

Pian toisen lajin jälkeen alkoivat päivän suurimmat ongelmat. Olin koko kisapäivän yrittänyt pitää huolta tasaisesta syömisestä ja nesteytyksestä, mutta äkkiä mikään ei mennyt alas. Aloin voimaan todella huonosti ja tuntemaan heikotusta. Tilannetta ei helpottanut se, että kolmas laji oli alkamaisillaan.

Minulle tuotiin vissyä, jäätelöä ja annettiin lakritsia. Olin varmaan melkoinen näky, kun istuin lattialla nämä kaikki herkut vain puoliksi maisteltuina käsissäni. Aurinko, rasitus ja kuumuus oli saanut minusta yliotteen. Päivä oli ollut fyysisesti ja henkisesti rankka.

Tässä vaiheessa meinasi iskeä paniikki, sillä en jaksanut kunnolla seistä ja vielä olisi yksi laji jäljellä. Kävin todella kovaa henkistä kamppailua itseni kanssa, hengitin ja yritin tehokkaasti levätä. Panostin tosissani tyynenä pysymiseen, sillä hermoilu olisi tuottanut turhan romahduksen.

Todennäköisesti koko tilanteen ratkaisi lasillinen suolavettä. Pääsin sen voimalla urheilijoiden lämmittelyalueelle, jossa ehdin tehdä pari hassua tankoliikettä ylikuormalla ennen kuin minut kuulutettiin radalle. Jos lähtöni olisi ollut viimeiseen lajiin yhtään aiemmin, en olisi todennäköisesti selvinnyt siitä oksentamatta.

IMG_4171

Kolmas laji: mihin minusta on

21 Deadlift (maastaveto)
7 Wall ball
15 Front Squat (etukyykky)
7 Wall ball
9 Hang Clean (riipusta rinnalle)
7 Wall ball
6 Shoulder to Overhead (ylöstyöntö)
7 Wall ball
9 Hang Clean
7 Wall ball
15 Front Squat
7 Wall ball
21 Deadlift
7 Wall ball
13min time cap

Tangossa 50/35kg
Wallball 10/6kg

Kolmas laji oli niin sanottua tasaista jyystöä. Tietty setti tankoliikkeitä, joista jokaisen välissä seitsemän wall ball -heittoa.

Lajin alettua en ajatellut enää heikkoa oloani, vaan keskityin jokaiseen osioon, joka oli niin sanotusti seuraavaksi to do -listalla. Lajin suurin haaste minulle oli wall ball. Hyväksytyssä toistossa pallo osuu kokonaan targettiin oikeassa kulmassa. Sain monia hylättyjä toistoja eli “no reppejä”, mikä katkoi suoritusta niiltä osin.

IMG_4155 (1)

Muistan varmasti ikuisesti hetken, kun olin tekemässä viimeistä riipusta rinnalle -sarjaa. Se tuntui painavan siinä vaiheessa päivää aivan hemmetisti! Tein sen kasvot minua kannustavaan porukkaan päin ja näin, miten minuun luotettiin. Pidin tangosta kiinni ja onnistuin suorittamaan rinnallevedot ja muutkin tankosarjat ilman katkoja. Lisäsin kentän laidalta tulevan ohjeistuksen mukaan vauhtia etukyykyissä ja maastavedot koitin hakata niin nopeasti kuin pystyin. Sain ajaksi 8:23.

Kun kaikki oli ohi, olin todella onnellinen ja kiitollinen kaikille ratani päässä seisseille ja kannustaneille. Olo oli uskomaton. Päivän hienoin kommentti tuli tässä vaiheessa omalta veljeltä: “Tää viimeinen laji. Just oikein teit.” Oli ollut kauhean jännittävää näyttää kokeneelle kisaajaveljelle, miten itse pärjään lajin parissa. Viimeisessä lajissa taisin näyttää myös itselleni, mihin minusta tiukankin paikan tullen oikein on.

Tärkeimmät opit ensimmäisistä kisoista

Kisapäivä oli todella arvokas ja opettavainen kokemus. Olosuhteet ovat niin erityiset, etteivät välttämättä tarkat ennakkosuunnitelmat toimi. Kisaaminen vaikuttaa vaativan mukautumista yllättäviin tilanteisiin, armotonta määrätietoisuutta lajien välillä esimerkiksi palautumisessa, syömisessä, nesteytyksessä ja lämmittelyssä, ja toki myös mentaalista vahvuutta, jotta pystyy keskittymään, latautumaan optimisuoritukseen ja asettamaan epäonnistumisetkin oikeaan mittasuhteeseen. Näissä asioissa opin tuntemaan itseni paremmin kisojen ansiosta. Samalla näin hyvin, millä tasolla sitä treenimielessä tällä hetkellä liikutaan.

Monta lajia samana päivänä on aloittelijalle yllättävänkin raskas suoritus. Kannattaa siis todella pitää huolta, että nesteytys, suolatasapaino ja energiavarastot pysyvät tasapainossa.

Lopullinen sijoitukseni oli 21. Tiedän, että minulla on paukkuja parempaankin suoritukseen, joten thrusterit jäävät sopivasti hampaankoloon. Siitähän se into kehittyä löytyy, ei siitä, että olisi jo täysivaltaisen tyytyväinen siihen, miten tällä hetkellä suoriutuu. KuntoKarkeloiden ansiosta tiedän taas tarkemmin, mitä treenata, ja toisaalta taas osaan kiittää itseäni oikeista asioista. Sillä hyvinhän se meni – ja hauskaa oli!

Mikkelissä kilpailijoiden kesken läppä lensi ja vertaistukea oli saatavilla aina. Olen todella ylpeä meidän CrossFit Herttoniemen porukasta, joka rokkasi alusta loppuun. Juttelin kisojen aikana todella monen mukavan ristiinkuntoilijan kanssa. Oli mukavaa tehdä uusia tuttavuuksia ympäri Suomen. Hymyillään kun tavataan!

Kuvat: Timo Mämmi

5 thoughts on “Ensimmäiset kisat – Miten meni?”

  1. Oot sä kyllä oikea teräsnainen! Jaksoit jatkaa vaikka haasteita oli enemmän kuin tarpeeks. Tommosissa kisoissa suurin kilpailu käydään oman mielen ja kropan kanssa. Selkeästikin sä voitit sen kisan. Ens kisassa voikin ottaa tavoitteekseen aiemman suorituksen parantamisen. Kannattaa olla todella ylpeä itsestä!

    1. Kiitos! Joo, todellakin kyseessä oli kilpailu myös oman pään sisällä. Kannattaa vaan järjestää itsensä tuollaiseen pulaan. Henkinen haba kasvaa ja samalla luottamus itseen!

  2. Löysin sun blogin vasta nyt! Hyvin kirjoitettu ja pystyn samaistumaan osittain sun tunteisiin tuon päivän aikana. Oli siistit kisat. Ja oli mukava tutustua sinuun, tsemppiä treeneihin ja meillä on hei sama tavoite 🙂 Thrusterit haltuun!

    1. Kiitos Martina! Siistiä, että olet löytänyt tänne! Tsemppiä sullekin sekä treeneihin että thrustereihin 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *