Hyvinvointi Treenit

Huono treeni. Miten tästä eteenpäin?

On ollut todella jännittävää huomata, miten urheilu vaatii paljon myös henkistä harjoittelua. Ja mitä pidemmälle harjoituksissa mennään, sitä suurempi osa siitä tulee koko prosessia. Sielu ja ruumis kulkevat todellakin käsi kädessä. Omalta mukavuusalueelta poistuminen on hyvin paljon kiinni siitä, miten oma ajatus on mukana ja millaisella mentaliteetillä harjoitusta tekee. Luotatko itseesi vai et? Uskotko pystyväsi siihen?

Harjoittelun paras puoli on onnistua ja huomata kehittyvänsä. Huono puoli taas on se, kun kovasta tahdosta huolimatta epäonnistuu, ja joskus vielä surkeasti. Se voi osua todella pahasti ja viedä uskon koko touhuun.

Eräänä päivänä treenini ei kulkenut. Tai oikeammin sanottuna siitä ei tullut yhtään mitään. Yhtäkkiä käsitykseni omasta saavutetusta tasosta meni pirstaleiksi. Ja mikä pahinta: treeni jäi tiukasti mieleen. Samoin se surkea olo: “minusta ei ole mihinkään!”

Epätoivoinen viesti veljelle. Matti on valmentaja Crossfit Kuopiossa ja auttanut minua aina suurien epäilyjen äärellä. “Miten sä pääset yli huonosta treenistä? Sellaisesta, joka on ihan in your face – et arvannut koskaan olevasi niin huono?”

> Tuolleen jos käy niin ensin pitää kiukutella hetki.

Se on kenties totta. Kun haluaa jotain todella pahasti ja on tehnyt sen eteen paljon töitä, epäonnistuminen voi tuntua helkkarin karvaalta. Se ottaa sipuliin, tympii, korpeaa, har-mit-taa. Voi vaan olla todella tärkeää olla tässäkin rehellinen siitä miltä tuntuu.

> Sitten käsi vaan pystyyn ja myöntää että nyt muuten kolahti.

Oman surkeuden myöntäminen voi olla todella vaikeaa. Helpompaa olisi vain jatkaa kiukuttelua.

Kuitenkin jos osuma tuli, on rehtiä todeta se paitsi muille myös itselleen. Se auttaa ja nopeuttaa todennäköisesti asian käsittelyä. Alun harmituksesta olisi päästävä tällä tavalla eteenpäin. Kyllähän sen tietää mitä tapahtuu, jos jää mykkänä mököttämään. Asiat alkavat paisua ja saada valtavia mittasuhteita. Kun heti myöntää epäonnistuneensa, pääsee kertyvän ahdistuksen sijaan eteenpäin. Eli siihen, miten täältä aallonpohjalta jatketaan.

> Ainoat toistot ja reenit joihin voipi vaikuttaa on ne mitkä aikoo tulevassa tehdä.

Tämä on niin totta ja varmaan tärkein juttu, joka pitäisi yrittää muistaa. Mitä nopeammin vapautuu menneestä painolastista, sitä tehokkaammin pääsee asennoitumaan seuraavaan haasteeseen. Tämä varmaan pätee hyvin moneen juttuun elämässä.

Toki virheistä voi aina oppia, ja se oppi syntyykin usein juuri rehellisyyden kautta: Tänään mokasin, myönnän sen, otan siitä täyden vastuun ja koitan tehdä tulevaisuudessa toisin.

Epäonnistumisesta selviytymisen mekanismeja voi olla muitakin. Minusta tämä on yksi, simppeli ja ydinasioihin keskittyvä ohje, jota voi soveltaa mihin tahansa harjoittelun tai muihin elämän pieniin vastoinkäymisiin.

Eli: Pitää pystyä kääntämään kaikki kehittäväksi. Älä luovuta, älä anna menneen jäädä painamaan, myönnä reilusti heikkoudet ja katso tiukasti eteenpäin.

> Pitää lakata toivomasta parempaa mennyttä reeniä ja olla vaan parempi ensi kerralla 😀

Ei lisättävää. Kiitos Matille ohjeista!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *